Elämänasenteesta

Tähän aikaan vuodesta alan perinteisesti haikailla ulkomaille.

Janoan juuri nyt:

• Lämpöä
• Valoa
• Mañana-elämänasennetta
• Siestaa
• iloa ja hymyä
• Hyvää ruokaa & mausteita

Luulen, että olen vahingossa syntynyt väärälle leveysasteelle. En ihan oikeesti tykkää olla täällä talvella.

Tämä kuva on Portugalista. Katsokaas, minkälainen asenne yrittäjällä on:

Yrittäjää ei näy mailla eikä halmeilla. On siesta, joten todennäköisesti hän on loikoilemassa jossakin. 

Välinpitämättömyyttäkö? Tuskin. Portugalilainen yrittäjä näyttää luottavan siihen, että tuotteita ei varasteta hänen poissaollessan. 

Ja miksi sulkea firma turhan takia? Kauppa voi käydä siestankin aikana. Säkki mukaan, ja kolikon voi jättää johonkin näkösälle.

- - - -

Näin Portugalissa.

Kahvinjuonnin lomassa mietin, miten voin soveltaa asennetta omassa työssäni.

Päätelmä: Pois kaikki turha stressi ja pingotus. Hymyä huuleen ja tekemistä hyvällä fiiliksellä. Riittävästi lepoa, jotta inspiraatio kukkii.

Ehkä alan viettää siestaa?

Tavallinen päivä

Tänään vietän yrittäjäkurssin etäpäivää. Kuuntelen Bo Kaspers Orkesteria hiljaisella volyymilla ja katselen ikkunasta, kun nurmikko jäätyy.

Tänään ohjelmassa on:

• Karikko-rannekorujen kokoaminen ja pakkaaminen
• Tilausten lähettäminen
• Kurssin tehtävien tekeminen
• Ruuanlaitto perheen miespuolisille
• Ja nääh.. Siivous.

Tavallinen päivä siis luvassa.

Ei silti, pidän tavallisista päivistä.

Kuva: Eino Manner. Malli: Henriikka Simojoki

Sosiaalisen median kasvatti

Lapsuudessani ei ollut nettiä. Tai oli kyllä, mutta kellään ei ollut varaa käyttää sitä. 

90-luvulla modeemi rakutti sekunteja, ja taksa muodostui linjoilla vietetyn minuuttimäärän mukaan. Kun lapsi oli netissä, puhelin tuuttasi varattua. Kiss FM:n chatissa vietetystä ajasta joutui tilivelvolliseksi viimeistään silloin, kun isä avasi puhelinlaitokselta tulleen kirjekuoren töidensä jälkeen.

Kun perustin blogini kaksi vuotta sitten, en olisi ikinä arvannut, että saan sitä kautta itselleni työpaikan. Facebook ja Blogger mahdollistivat sanan leviämisen. Samassa tuoksinassa aloin ymmärtää asioiden markkinoinnillista puolta.

Harmittomasta harrastuksesta tuli yritys.
 

Sosiaalinen media on kuitenkin koko ajan valmiina nappaamaan kokemattoman kalastelijan. Millaisille vesille verkkoja kannattaa heitellä?

Oletko saanut työpaikan bloggaamisen myötä? Mitä ajatuksia tästä herää?

                                                 

Kuvamaistiaisia!

Sain tänään maistiaisia tuotekuvista, jotka Eino Manner on ottanut. En voi kuin ihastella jälkeä. Fiilis on tavoitettu juuri oikein, aivan kuten halusin.

Mallina on toiminut Henriikka Simojoki, Aamukahvilla-blogista tuttu tyttö.

Tässä on Einolta ja Henriikalta hyvä oivallus: Korun nimi on "Vesisade", ja ne on kuvattu kirkasta taivasta vasten. Vesisateesta ei ole tietoakaan, paitsi ehkä salaperäisessä mielessä.

Laho Koivu -rannekoru pääsi utuiseen ympäristöön. Tästä kuvasta pidän erityisesti.

Henriikan ilmeet ovat tosi hyviä. Ilmeet sopivat hyvin ajatukseeni "omaa tietään kulkevista" kaunottarista.

Halusin jakaa nämä makupalat heti, vaikka sain vasta muutaman kuvan käsiini. Lisää on tulossa vielä myöhemmin!

Einon työhön kannattaa tutustua esimerkiksi hänen bloginsa välityksellä!

Viljaton elämä

Minä elän kokonaan viljatonta elämää.

Olen noudattanut ruokavaliota jo yli puoli vuotta kategorisesti, sillä viime keväänä terveyteni oli siinä pisteessä, että lääkärini suositteli jättämään kaiken viljan pois ja kokeilemaan.

Nyt varmasti monia kiinnostaa, mitä vaivoja minulla oli ja miten viljattomuus minua auttoi. Tarkoitukseni ei ole kirjoittaa parantumistarinaa, mutta pähkinänkuoressa kerrottakoon, että sairastan aineenvaihdunnallista autoimmuunisairautta, jossa viljojen proteiinit olivat keskeisessä roolissa laukaisemassa sitä. Lisäksi olen viimeiset 10 vuotta kärsinyt lievistä maha- ja suolikanavan oireista sekä iho-oireista.

.

(photo credit: cafemama via photopin cc) 

Kun jätin viljat kokonaan pois (koskee myös tattaria, hirssiä jne.), oloni alkoi parantua kuukausien myötä radikaalisti. Mielenkiintoista on se, että näin puolen vuoden jälkeen koen olevani täysin terve.

Välillä ruokavalioni saa aikaan mielenkiintoista keskustelua ja ihmetteleviä reaktioita:

"Voitko ottaa tätä kakkua edes vähän?"

"Mitä sinä voit syödä, jos et voi syödä leipää?" 

"Miten kuvittelet takaavasi kuidun saannin?"

"Miten voit elää ilman leipää?"

Hehe. Ymmärrän ihmisten reagoinnin, sillä meidäthän on totutettu syömään suuria määriä viljaa kaikissa sen eri muodoissa. 

Miettikkäähän: Aamu alkaa puurolla ja ruisleivällä. Lounaaksi pastaa ja salaattia. Välipalaksi Alpenin myslipatukka. Päivälliseksi lihamakaronilaatikkoa, jonka kyytipojaksi otetaan pari kaurapuikulaa. Illalla vielä muutama hapankorppu voin kera.

Eli käytännössä monen ihmisen ruokavalion peruskulmakivi on vilja.

Mitä ihmettä minä sitten syön?

Vastaus kuuluu hyvin yksiselitteisesti: Runsaasti erilaisia kasvikunnan tuotteita, lihaa, kanaa, kalaa, kananmunia, maitotuotteita, pähkinöitä ja siemeniä. En tarvitse mitään lisäravinteita - päin vastoin. Syön nykyään enemmän vitamiineja ja kivennäisaineita kuin vilja-aikaani.

Kaiken huipuksi olen oppinut kokkaamaan.

- - - - - -

Pssst... Kuva on bloggaajien ilmaisesta kuvapankista Photopinistä. Kannattaa tutustua tähän, jos pilvinen syyssää ja rämä pokkari aiheuttavat päänvaivaa.

Tunteet pinnassa

Olen tehnyt pari kuukautta töitä ihan älyttömällä teholla, ja nyt saan alkaa nähdä työni tuloksia.

Kaikki alkoi kun tein päätöksen yrittäjäksi ryhtymisestä. Päätös oli vaikea, sillä yrittäjäksi ryhtyminen on aina riski. Valmistuin keväällä fysioterapeutiksi, mutta päätin alkaa kokopäiväiseksi korusuunnittelijaksi ja ikäänkuin hypätä laiturilta liikkuvaan veneeseen.

Olen puskenut eteenpäin asioiden eteenpäin viemiseksi. Tuotekuvaukset, varastotilanne, jälleenmyyjäverkosto, mainonta... Vuoden kiireisin aika kaupan alalla on alkanut, joten hommaa on riittänyt.


Kaikki on uutta ja epävarmaa...



Tänään sain kuulla, että hakemani starttirahahakemus on hyväksytty. Nyt on luvassa yrityksen rekistertöiminen kaupparekisteriin, ennakkoperintärekisteriin sekä ALV-rekisteriin. Arvonlisävero astuu mukaan ensi kuun alusta. Silloin nostan hintojani.

Olen viikon lopulla saamassa myös ensimmäiset tuotekuvat käyttööni.

Vielä jännitän ensimmäistä lehtihaastatteluani, joka tehdään ensi viikon alussa.

Paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa.

Välillä täytyy istua alas ja miettiä, mitä on tapahtunut.

Ehkä eniten tunteitani liikuttaa kaiken keskellä ihmisten tuki. Kun näin esimerkiksi tämän postauksen kuvat, jossa bloggaaja julkisti ensimmäistä kertaa omat kasvokuvansa minun koruihini sonnustautuneena, liikutuin.

Tästä on hyvä jatkaa. Suunta on nyt selvillä.

Rennamonie + neitonen

Asiat alkavat konkretisoitua.

Olen ollut kaksi viikkoa yrittäjyyskurssilla, ja toimintani eteenpäinvieminen on saanut vähän vauhtia alleen.

Eilen iski kuitenkin valtava paniikki.

Eilispäivän aiheena oli toiminnan uhkakuvat ja riskit. Mitäpä jos pahimmat kauhuskenaarioni toteutuvat, ja mistään ei tulekaan mitään? Jos sössin jotakin ja joudun lopettamaan koko jutun?

Tunne on hyvin käsinkosketeltava, sillä olen vastuussa koko toiminnasta. Sataprosenttinen itsevarmuus ei asustele takkini sisällä ihan vielä.

Paras tapa mennä eteenpäin on kuitenkin olla pelkäämättä sellaista, mikä ei ole tapahtunut. Ehkä kauhukuvat kertovat vain siitä, että olen tosissani.


Asiat alkavat konkretisoitua myös tuotekuvien suhteen.

Valokuvauksen nuori lupaus, Eino Manner, on tulossa ottamaan Nousevalle Myrskylle kuvia. Einolla on vakaa tatsi ja näkemys valokuvista, ja suunta näyttää olevan vain ylöspäin.

Käykääs kurkkimassa Einon blogia, RENNAMONIETA. (Hauska oivallus nimeksi, muuten!) Blogista löytyy valokuvia, sekä Einon otteita elävästä elämästä.

Malliksi Einon kuviin tulee Aamukahvilla-blogistakin tuttu neitonen, Henriikka. Kun näin Henriikan itsevarman ja luonnonkauniin olemuksen tunkevan kuviensa läpi, tajusin, että hän olisi loistava malli Nousevalle Myrskylle. Henriikkassa huokuu positiivisuus ja omintakeisuus, eli juuri ne asiat, joita haluan koruissanikin välittää.

Paketoimisen ilot!

Olipa kyseessä tuote kuin tuote, intoilen sopusointuisista paketoinneista. Jos tuote on pakattu kauniisti ja tarkoituksenmukaisesti, muuttuu se peruskamasta aavistuksen verran luksuksen suuntaan.

Jotkut ajattelevat, että eihän paketilla ole väliä. Sisältö ratkaisee, ja kuoret menevät kuitenkin roskiin. Sitä paitsi, joudumme maksamaan ulkokuoresta enemmän. Eihän se paketointi ilmainenkaan ole.

Miten on? Onko aivan sama, minkälaisessa asussa tuote tulee? Vai teemmekö ostopäätöksen ulkokuoren perusteella?

Minä olen tänään pakannut helmiä. Varastoissani on edelleen ylimääräisiä askartelutarvikkeita, ja aion päästä näistä eroon. Vaikkei paketti ratkaisisikaan, minusta on monin verroin mukavampaa lähettää esimerkiksi nämä lilat helmet söpösti pakattuna - ankean minigrip-pussin sijaan.

Veretseisauttava kysymys

Välillä on vapauttavaa räiskäistä näytölle vain se, mikä on juuri tunkemassa päästä ulos.

Kirjoittaminen on terapeuttista, ja kirjoittamalla ajatukset jäsentyvät.

Mistä aloittaisin?

Eilen olin yrittäjyyskurssiin liittyvässä henkilökohtaisessa tapaamisessa. Kurssiin kuuluu kaiken kaikkiaan kolme puolentoistatunnin mittaista tapaamista kouluttajan kanssa, jossa omaa yritysideaa ruoditaan oikein kunnolla.

On mielenkiintoista keskustella henkilön kanssa, joka on itse pitkän linjan yrittäjä ja valmentanut satoja muita yrittäjiä. Tällainen henkilö näkee mailien päähän, mikä toimii ja mikä ei. Konkari osaa kysyä oikeat kysymykset ja ohjata oikeaan suuntaan. Hän myös näkee tuotteen ja yrittäjän potentiaalin ja osaa kaivaa ne esiin yrittäjän itsensäkin tietoisuuteen.

Minä kuvittelin meneväni tapaamiseen miettimään lähinnä sitä, että "No mitenkäs tämä markkinaselvitys nyt tehdään?" ja "Missähän sitä nyt kannattaisi mainostaa...?" 

Vaan vielä mitä. Keskustelu liikkui ihan toisessa ulottuvuudessa.

Ensimmäinen kysymys on se, aionko tehdä tätä toiminimellä vai kenties perustaa osakeyhtiön. Kouluttajani suositteli minun tapauksessani Oy:tä. 

Toinen veretseisauttava kysymys on se, mihin haluan tämän kaiken viedä. Haluanko, että tuotteet tunnetaan ulkomailla ja minulla on paja ja työntekijöitä? Haluanko, että teen designia ja sitä myydään tiukalla hinnalla tarkkaan valikoiduissa paikoissa? Vai mitä haluan?

Tämä minun on selkiytettävä itselleni. Tässä tullaan minun arvomaailmaani ja syvimpään olemukseen. Mitä siis haluan tulevalta yritykseltäni?

Kuten kurssikaverini osuvasti sanoi, niin "Olen perheestä, jossa syötiin keitettyjä perunoita ja ruskeaa kastiketta".

Niin se meilläkin oli. Meillä syötiin keitettyjä perunoita ja ruskeaa kastiketta. Tavallisesta perheestä siis. 

Uskallanko ajatella isosti? Jos uskallan, niin mitä se tuo mukanaan?

Terveisiä yrittäjyyskurssilta!

Maanantaina minulla alkoi kuusi viikkoa kestävä koulutus yrittäjyyteen liittyen.

Olen nyt tehnyt päätöksen, että hyppään fysioterapiasta kokonaan korusuunnittelun maailmaan!

Kaksi päivää kurssia on takana. En osaa vielä sanoa muuta kuin sen, että olen innoissani. Asiaa ja ideoita on tullut niin paljon, etten kykene muodostamaan niistä vielä mitään järkeviä johtopäätöksiä saati kokonaisia lauseita.



Tänään minua innostaa:

• Kurssikaverit ja heidän liikeideansa. (Mukana muun muassa kahvilayrittäjä, tilitoimisto sekä 3D-mallinnus!)
• Toiminta-ajatuksen muotoileminen ja sloganin rakentaminen
• Turkoosihelmet!
• Ideat, jotka tuovat uusia "puroja". Tavoitteena olisi toiminnan kehittäminen siihen suuntaan, että tulonlähde ei koskaan olisi yhden kortin varassa.
• Lehtihaastattelupyyntö, joka kilahti sähköpostiini tänään!

Innostumista siis riittää. Pidän teidät ajan tasalla!

Päivä pulkassa!

On jotenkin tosi vapautunut olo, kun sain kuvattua ja naputettua tuota ylimääräistä tavaraa blogitorille. Ihanaa, että pääsen näistä vihdoin eroon. Varsinkin käyttämättömät käsityötarvikkeet ovat olleet oikea murheenkryyni varastoissani tilaa viemässä. 

Ja esimerkiksi kaikki nämä helmet olivat sikin sokin toistensa kanssa sekaisin. Nyt ne ovat omissa pusseissaan lajiteltuina - mikä tyydytys!

Kiitos kaikille ostoksia tehneille, laitan ensimmäiset paketit huomenna postiin.

Suosittelen muuten blogitorin perustamista muillekin. Tämä on oiva ja hauska tapa tyhjentää hyllyjä kotoa käsin.

Huomenna aamulla sitten starttaa yrittäjyyskurssi. Saas nähdä, minkälainen päivä on tulossa!

Blogitori

Pidin tänään siivouspäivän. Tällä kertaa kaapin uumenet saivat kunnolla kyytiä.

Siivoillessani vastaan tuli paljon hyvää tavaraa, joka on ollut meillä käyttämättömänä jo pidempään. Tajusin, että enää on turha säästellä tavaraa ja ajatella, että "ehkä joskus..."

Idea blogitorista syttyi siivoillessa. Ehkä joku löytää sieltä jotakin itselleen hyödyllistä, ja minä saan tilaa kaappeihin.

Myynnissä on pääasiassa koruja ja käsityötarvikkeita. Muutakin putkahtelee myöhemmin!



 

Madaran kautta yrittäjyyskurssille

Olin tiistaina ystäväni kanssa kaupungilla. Kun kuljin Sokoksen luonnonkosmetiikkahyllyn ohi, silmäni osuivat Madaran putileihin.





Madara on hiipinyt tietoisuuteeni viime kuukausien aikana, sillä vähän yksi jos toinenkin on kertonut käyttökokemuksia merkistä. Merkillepantavaa on se, että joka kerta kokemukset ovat olleet myönteistä.

Arvostamani bloggaaja Noora Shingler kertoi taannoin suositussa Kemikaalicocktail-blogissaan reissusta Madaran viljelmille. Mielenkiintoista luettavaa!

Olen nyt testaillut pesumaitoa, kasvovettä sekä vartalovoidetta. Yhdyn ihmisten hehkutukseen: Nämä ovat ihan nappi valinta minulle. Tuotteet ovat ihanan tuoksuisia ja pehmeitä, ja toimivat sekaihollani todella hyvin.


Mutta nyt toisiin aiheisiin!


Ensi maanantaina aloitan kuusi viikkoa kestävän yrittäjyyskurssin. Onko teillä kokemuksia jostakin yrittäjyyteen liittyvästä koulutuksesta? Mitä eväitä saitte, ja auttoiko opit omaan yritystoimintaan?

Minä odotan kurssilta paljon, ja todennäköisesti tulen postaamaan ideoita sieltä tännekin.