Ikä tuo mukanaan tasapainoa ja seesteisyyttä.
Nuoruudessani minusta tuntui, että olen ruma ja vääränlainen. Minusta tuntui, että muut ajavat ohitseni ja jään aina kakkoseksi.
Olin hyvä koulussa. Olin taiteellinen, ja haaveilin käsi- ja taideteollisesta koulusta. Kultuuriin ja yhteiskuntaan liittyvät asiat kiinnostivat minua.
Minusta tuntui, että muut pitävät minua outona ja huonolla tavalla erikoisena. Pelkäsin, että minua aletaan pitää opettajien lellikkinä.
Muiden hyväksyntää hakiessa lähdin mukaan kaikkeen typerään. Pukeutuminen ja ulkonäkö muuttui, ja päihteidenkäyttö alkoi.
Olisin halunnut olla oma omituinen itseni, mutta en uskaltanut. Pelkäsin muiden vastareaktiota. Pelkäsin, että minua aletaan kiusata. Todellisuudessa olin varmaan itse mukana kiusaamassa muita paljon enemmän.
Olin liian ujo ja arka olemaan oma itseni - heikolla itsetunnolla varustettu hahmo - jonka piti aina yrittää miellyttää muita. En halunnut suututtaa ketään, ja tein aina mitä minulta kukakin sattui pyytämään. Ulospäin olin kovis, mutta samalla en uskaltanut edes hymyillä saati katsoa silmiin.
Kun ajattelen sitä Liisaa reilu kymmenen vuotta sitten, minun käy häntä sääliksi. Kuin heittopussi. Tai ulapalla ajelehtiva vene, jota tuuli kuljettaa minne sattuu.
Onneksi typeryys jäi teinivuosiin, ja aloin rakentaa itseäni aikuiseksi.
On hienoa olla aikuinen. On hienoa olla terveellä itsetunnolla varustettu ihminen, vaimo ja äiti. Minun ei tarvitse miellyttää ketään, jollen halua. Vaikka luulin, etten ole minkään arvoinen, olen saavuttanut monia asioita.
Jos joku ei pidä siitä millainen olen, se olkoon hänen valintansa. Nyt voin seisoa selkä suorassa ja katsoa silmiin. Minulla ei ole mitään hävettävää, ja olen tyytyväinen itseeni. Kaiken lisäksi olen elämässäni onnellinen.
On hienoa olla oma omituinen itsensä.
 "Pin It")
.
