Sydämellinen elinympäristö?

Fysioterapeutin työssä ihmiskehon anatomian tuntemus on kaiken A ja O. Erityisesti lihaksiston ja luuston tuntemus on tärkeää, mutta pahitteeksi ei ole tietää jotakin myös elimistä.

Sydän on elin, mutta samalla se on myös lihas. Sydän vahvistuu treenin myötä siinä missä muutkin lihakset, ja oikeanlaisella liikunnalla veripumppuaan voi vahvistaa.

Anatomia on kiinnostanut minua kouluajoista lähtien, ja intoiluni näkyy aika ajoin myös töissäni.

Tästä sydämestä voidaan havaita ainakin ala- ja yläonttolaskimot, aortta sekä keuhko- ja sepelvaltimot. 

Väritys huopasydämessä on taiteen syistä normaalista poikkeava. Valkoinen ja punainen luovat mukavan kontrastin, ja lopputulos on kyllin ällöttävä. 

Kuulen usein, että huopatyöni saavat veden herahtamaan kielelle. Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu, että asia ei päde tämän työn kohdalla.

Terveisiä muuten työelämästä. Aloitin viime maanantaina fysioterapeutin työt erään kuntoutuskeskuksen neurologisessa yksikössä. Työ on haastavaa, mutta palkitsee tekijänsä joka päivä.

Herkullista puuhailua

Kuten tiedätte, herkut ovat toinen luontoni. Tein taas macaron-leivoksia, ja ne ovatkin uusin ihastukseni. Syitä ihastukseeni on kolme. Leivokset ovat hauskoja, hyviä viljattomia.

Tein nämä samalla ohjeella kuin aikaisemmatkin leivokseni, paitsi että tällä kertaa muistin laittaa värin mukaan. Leivosten ohje löytyy tästä postauksesta.

Testaan tämän postauksen myötä myös Pinterestin Pin it -nappia. Katsotaan, saanko sen näkyviin!

Makoisaa lauantaita!

Liisa

Pinterest - sittenkin?

Kirjoittelin aikaisemmin siitä, miten kuvani alkoivat levitä Pinterestissä. Koska en ollut asiaa itse valinnut, reagoin asiaan tulisen tempperamenttini mukaisesti.

Monet kommentoivat aihetta ja sain paljon uusia näkökulmia asiaan. Päätin päivittää näkemystäni tässä asiassa. Minähän myyn tuotetta. Voisinko ottaa tilanteestä hyödyn irti positiivisella tavalla?

Yrittäjälle sopii mielestäni joustavuus ja kyky tehdä oikeanlaisia kompromisseja. On varmasti hyvä, jos omista ajatuksistaan pystyy luopumaan, mikäli se on tilanteen kannalta tarpeellista ja järkevää. Itse arvostan yrittäjiä, jotka ovat muuntautumiskykyisiä ja osaavat taiteilla ajan hermoilla.

Myyntinteltan perällä kökkiminen sillä asenteella että "syön nyt, älä sinä asiakas häiritse minua kysymyksilläsi" on vähän old fashion. Haluan pysyä ajan tasalla, ja joskus se vaatii näkökulman vaihdosta.

No, mitäs nyt sitten? Liityin Pinterestiin! Olen samaa mieltä kuvien tekijänoikeuksista ja luvattomasta pinnaamisesta kuin aikaisemminkin, mutta omien kuvien suhteen päätin löysätä vähän hihnaa. Ymmärsin, että nipottaminen omista kuvistani ei hyödytä minua mitenkään. Koska en tee rahaa kuvillani eikä se ole tarkoituksenikaan, niin miten se minua haittaa, että kuvani leviävät? Ei mitenkään! Miksen siis ottaisi iloa irti tilanteesta ja riemuitsisi Pinterestin soljuvasta kävijävirrasta?

Tiedoksi siis kaikille pinterestin käyttäjille: Kuviani saa pinnata! :)

Lopuksi: Kiitos erityisesti Annalle, jonka kommentti sai minut ajattelemaan asian toista puolta! Annan blogissa on muuten upeita koruja (ja paljon muuta) - kannattaa käydä katsomassa!

Musta lintu

Kuvitten taivaalla liitävää mustaa lintua. On loppusyksy, ja ilmassa on pelon uhka. Katson lintua alhaaltapäin ja harmaata taivasta vasten näen vain siluetin. "Upea", ajattelen.

Mikä on tuo ylväs lintu? En ole aivan varma. Kenties kotka - tai jokin vielä voimakkaampi?

Maantienvärinen taivas näyttää roikkuvan ja irtoaa kohta kannattimistaan. "Tyyntä myrskyn edellä", ajattelen. Kunnioitusta herättävä musta lintu liitää ilmavirroissa ja kiipeää ylöspäin. Näen sen tietävän tismalleen, mihin se aikoo suunnata. Sitä en tiedä, mikä linnun määränpää on, ja lintu ei välitä pian repeävästä taivaasta tai edes yksinäisyydestä.

Muistan, että minun on pakko jo mennä. Sisällä odottavat ihmiset ja kepeä mieli. Vieraat tulevat kohta.


En puhu linnusta koko iltana mitään. Kokemukseni mustasta kaunottaresta on liian elävä, eivätkä muut kuitenkaan ymmärtäisi, mitä olen juuri oivaltanut.

Merisavuja

Kuinka moni on kohdannut sankan sumun, joka leijuu veden pinnan yllä paksuna mattona? Onko joku ollut usvan sisällä ja ihmetellyt, miten aurinko muuttui yht'äkkiä pelkäksi kajastukseksi? 

Minä olen kokenut paksun sumun merellä, ja se kokemus oli hämmästyttävä. 

Kauneimmillaan merisavua voidaan ihastella nousevan auringon säteissä järvien pinnalla, mutta pahimmillaan se saa laivat haaksirikkoutumaan.

Kun sankka sumu kohtaa merenkulkijan, koko todellisuus pysähtyy. Merisavu voi olla niin paksua ja sakeaa, että se estää näkemästä aluksen keulan ja näyttää vierustoverinkin kuin harson läpi. 

Merisavu voi ilmestyä nopeasti ja arvaamatta. Näkyvyys kutistuu muutamaan metriin, ja tunnelma aluksessa muuttuu aavemaiseksi.

Kun paksu sumu ilmaantuu, on alus ankkuroitava ja odotettava, että sää selkenee. Hiljaisuus alkaa, ja on vain odotettava. Ja odotettava.  

Merisavu kietoo pauloihinsa. Ne ihmiset, jotka ovat kohdanneet paksun sumun ulapalla sanovat, että kokemus on erityislaatuinen. Sumu herättää kunnioittavaa pelkoa ja saa merenkulkijan ymmärtämään luonnon mielenkiintoisen voiman. 

Savu voi eksyttää kokemattoman merenkulkijan ja kiirehtijän. Miten ihmeessä vaivaiset vesihöyryn palaset voivat saada alukset ajamaan karille ja kokonaiset laivat uppoamaan? 

Ihmeellistä.

Nämä korut saivat nimekseen Merisavu, koska rakastan ja kaipaan merta. 

Pyöränkumikampanja

Verkkokauppa yllätti minut, ja nyt olen yht'äkkiä kipeästi pyörän sisäkumeja vailla.

Sisäkumipaniikkini siivittelemänä päätin avata kevään ja kesän kestävän pyöränkumikampanjan, jolla voit auttaa miestä mäessä. Ohjeet alla!

Nyt on taas se aika vuodesta, kun pyöränkumit alkavat paukkua ja tussahdella.

1. Kerää talteen kevään ja kesän aikana rikkoutuneet pyörän sisäkumit. Haali niitä miehesi, lastesi ja sukulaistesi pyöristä.

2. Jos paikkausintoa ei suvusta löydy, lähetä kumit minulle.

3. Jo kahdesta pyörän sisäkumista saat valita itsellsi 10,50 arvoiset korvakorut verkkokaupasta. (Ja aivan sama, ovatko sisäkumit peräisin lasten vai aikuisten pyöristä - kaikki käy!) Neljästä kumista saat kahdet korvikset tai Karikko-rannekorun!

Puhdista sisäkumit ja laita postiin. Lähetän sinulle haluamasi korut veloituksetta, kun kumisi saapuvat. Käy siis tiirailemassa kauppaa ja katso, onko siellä mitään kiinnostavaa!

4. Ennen lähetystäsi ota minuun yhteyttä sähköpostilla osoitteeseen nousevamyrsky (at) gmail.com. Saat osoitteeni ja voit samalla kertoa, mitkä korvakorut haluat.

5. Kerro tästä kampanjasta myös tutuillesi!

Lähde siis mukaan kumeja keräämään. Kumit vaan postiin niin saat haluamasi korut kiitokseksi vaivannäöstäsi. Kiitän jo etukäteen kaikkia osallistujia ja sanan eteenpäin viejiä - ilman apuanne tämä ei mitenkään onnistuisi. Joten iso KIITOS! :)

Ps. Kaupasta voi tilata niin kauan kuin siellä on tavaraa jäljellä! :)

Virkattu lelukori

Teinpäs vaihteeksi jotakin perheen iloksi. Tässä virkattu kori, jonka pääasiallinen tarkoitus on pitää kämppä hieman siistimpänä.

Kori on neliön muotoinen. Korin reunat koostuvat pylväistä ja joka toinen niistä on virkattu eteen.

Pohja on virkattu tavallisilla kiinteillä silmukoilla. Se on tehty niin, että joka sivulla silmukoiden lukumäärä lisääntyy kahdella, ja kulmissa käännytään kahdella ketjusilmukalla. Lisätyt kiinteät silmukat virkataan edellisen kerroksen ketjusilmukoihin, yksi sivun kummallekin puolelle. 

Kori on sen verran iso, että isommatkin systeemit mahtuvat sisään.

Hauskaa päivää!

Tämän näköisinä tuotteeni lähtevät maailmalle!

Tässä pieni esittely siitä, miten pakkaan tuotteet asiakkailleni.

Tässä Hullu Kuu ja Musta Lintu -korvakorut lepäilevät helmiäispaperilla. Käyttämäni paperi on jämäkkää ja hieman kiiltävää, ja teen nämä arkit itse.

Yhdestä A4-arkista saan yhdeksän pohjaa, joten yhden arkin hinnaksi muodostuu vain muutama sentti. Se on pieni hinta siitä, että tuotteen ilme kohenee merkittävästi. 

Jokaisen käsitöitään myyvän kannattaa mielestäni panostaa jonkin verran ulkoasuun, kuten pakkausmateriaaleihin, värimaailmaan jne. Tuotteet heräävät kummasti eloon, kun ne ovat osa sopusointuista kokonaisuutta. 

Valkoinen helmiäisteema jatkuu arkkien lisäksi myös käyttämissäni kirjekuorissa. Kirjekuoret hankin paikalliselta yrittäjältä ja ne ovat tarkoituksella heleät. Vastakohdat kaunistavat toisiaan, ja mikä olisikaan suurempi vastapari kuin rouhea vanha pyöränkumi ja herkkä vaalea paperi.

Kaikki korut, kuten nämä Hullu Kuu ja Musta Lintu -korvikset, lähtevät asiakkaille siis kirjeenä pahvin tai kuplamuovin sisään kääräistynä. Korut taitellaan jämäkän pahvin sisään ja ympärille sidotaan musta nauha. 

Ja kuten arvata saattaa, myös musta nauha on pyöränkumia.

Aurinkoista päivää! :)

Liisa

"Ällöttääkö haiseva tiskirätti?"

Kiitos kysymästä, kyllä se vähän ällöttää.

Haiseva tiskirätti ällöttää tässä avioliitossa ainakin miestäni. Mieheni on alansa takia bakteeritietoisempi kuin minä, ja huomaa aina rakkaudellisesti muistuttaa minua tiskirätin vaihdosta. Hän myös huomauttelee, jos olen jättänyt rätin liian lähelle ruokia tai astioita. Hmph..

Itse olen jo vuosia noudattanut ohjenuoraa, jonka mukaan "se mikä ei tapa, vahvistaa", ja olen tehnyt sen menestyksekkäästi. Syön reippaasti parasta ennen -päiväyksen ylittäneitä ruokia enkä jaksa pestä käsiäni kun tulen kaupungilta. Terveyteni on rautaa, ja lika vain lisää vastustuskykyäni. Uskon elämänasenteeni kantaneen hyvää hedelmää, sillä myös poikamme on erityisen terve.

Näkemykseni bakteereista on joutunut viime aikoina koetukselle. Hillitäkseni mieheni rättipainostusta tilasin blogiystävältäni Susannalta kaksi rättiä. Tuotteiden on tarkoitus virkistää keittiömme ilmettä sekä lisätä mieheni luottamusta tiskirätteihin.

Alku vaikuttaa lupaavalta. Sekä minä että mieheni olemme tyytyväisiä. Minä riemuitsen rättien visuaalisesta ilmeestä, ja miestä tuntui kiinnostavan bambun antibakteeriset ominaisuudet sekä se, imeekö rätti hyvin likaa.

Mutta onko rätti maineensa veroinen superrätti? Voi olla, että onkin. Tarkkaa vastausta en valitettavasti voi antaa, sillä en raaski kastella näitä.

Mikä nimeksi mustalle kaunottarelle?

Esittelyssä musta rannekoru, joka on tulossa pian myyntiin myös verkkokaupan puolelle. Päämateriaaleina korussa ovat öljykäsitelty pyörän sisäkumi sekä mustat helmet.

Nasevan nimen keksiminen on haastavaa puuhaa. Välillä nimet sinkoavat päähän itsekseen, mutta välillä aivot vain humisevat tyhjää. Nyt olen jälkimmäisessä tilassa. Herääkö kuvista mitään nimi-ideoita?

EDIT: Kiitos Marille loistavasta nimiehdotuksesta! Rannekoru sai nimekseen Karikko, ja on nyt lisätty verkkokauppaan!

Menopelini täydessä loistossaan

Nyt kun kesä on enää vain muutaman takatalven päässä, voikin alkaa jo haaveilla mukavista pyöräilykeleistä.




Hyvää mielikuvitusta se tosin vaatii, sillä taas eilenaamulla oli näky tämä.

Verkkokauppa on nyt avattu!

Jee, nyt se on vihdoinkin auki!

Olen haaveillut omasta verkkokaupasta jo pitkän aikaa, ja nyt se on vihdoin valmis!

Tuotteita lisäilen kauppaan pikku hiljaa kevään mittaan. Käykää tutustumassa ja kertokaa kommentteja! :)

(Hui, olenkohan muistanut huomioida kaiken...)

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Liisa

Hyvä macaron-leivosten ohje!

Tällä kertaa luvassa hieman erilaista käsityötä.

Macaron-leivosten valmistus on kuulemma taidetta. Taikinanteko on kertoman mukaan herkkää puuhaa ja vain aidot macaron-mestarit onnistuvat luomaan kelvollisia leivoksia. Vai miten on?

Tällä ohjeella ainakin minä onnistuin heti kerta rysäyksellä. Ja koska en todellakaan ole mikään leipoja, ohjeen on pakko olla hyvä.

Macaron-leivokset

100 g mantelijauhoja

200 g tomusokeria

3 valkuaista

4 rkl sokeria

Väriainetta

1. Sekoita tomusokeri ja mantelijauhot keskenään. 

2. Vaahdota valkuaiset vaahdoksi. Kun valkuaiset alkavat vaahtoutua, lisää joukkoon sokeri ruokalusikka kerrallaan. Vaahdon tulisi olla paksua ja kiinteää.

3. Lisää vaahtoon halutessasi väriaine.

4. Sekoita manteli-tomusokeriseos varoen vaahdon joukkoon.

5. Pursota taikinaa leivinpaperilla vuoratulle pellille napeiksi. Vaahdon tulisi olla sopivan jämäkkää (ei liian paksua eikä liian löysää), ja taikinan tulisi levitä uunipellille tasaisiksi napeiksi. Jos vaahto on liian kovaa ja jää koholle, sekoittele taikinaa lusikalla löysemmäksi.

6. Kopauta uunipeltiä pöytää vasten ja anna nappien olla tunti huoneenlämmössä.

7. Paista napit 150 asteisessa uunissa noin 10 minuutin ajan. Älä avaa uunia paistamisen aikana.

8. Jäähdytä paistokset ja täytä makusi mukaan marmeladilla tai muulla vastaavalla.

Omissa leivoksissani käytin vadelmamarmeladia. Unohdin laittaa väriaineen, mutta kelpaavat nämä näinkin.

Tai siis kelpasivat. Olen syönyt näitä koko sunnuntaipäivän. Rakastan sitä tunnetta, kun saan käännettyä arkisen kahvinjuontini kahvilamaiseen fiilikseen.

Toki luomuksissani on pieniä kauneusvirheitä, mutta sitä ei lasketa. Ohje on hyvä. Suosittelen siis kokeilemaan!

Rousk ja slirps. Oho, kaikki meni.

(Alkuperäinen ohje Call me cupcace! -blogissa.)

Nautittavaa sunnuntaipäivää!