Teemaan sopivat korvakorut

Koruvillitykseni kasvaa. Uusimpia tulokkaita ovat Musta lintu -korvakorut, jotka kuvassa nojailevat maailman parhaaseen kahvikuppiin.

Totta tosiaan. Iittalan Teema on jo vuosia ollut kahvikuppieni ykkönen. Mieltymys Teemaan lienee perintö isältäni - hän on juonut kahvinsa mustasta Teemamukista jo vuosien - tai vuosikymmenten - ajan. (Kuinka kauan Teema-mukeja on jo ollut?)

Minä pidän yksinkertaisesta ja konstailemattomasta. Tein nämä korut ensisijaisesti itselleni, mutta innostuksen huumaa ei taaskaan voinut katkaista, ja näitäkin koruja syntyi yli tarpeeni.

Osassa korvakoruja on keltaista. Jätin keltaiset osat tarkoituksella näkyviin, sillä mielestäni saa näkyä, että nämä korvakorut ovat pyöränkumeista tehdyt. 

Kuvien tekijänoikeudet puhuttavat eri paikoissa, ja mielenkiintoista keskustelua on käyty monessakin yhteydessä. Jos aihe kiinnostaa, erilaisia näkemyksiä aiheeseen löytyy myös aikaisemmasta postauksestani ja sen kommenteista.

Teemamukini tyhjeni. Menen hakemaan lisää kahvia.

Kuvani leviävät Pinterestissä...

Ihmettelin tässä lähiaikoina, mitäköhän kauheita kävijäpiikkejä blogissani on ollut. Lähempi tarkastelu osoitti, että kävijät ovat tulleet blogiini Pinterestin kautta.

Pitäisikö olla iloinen siitä, että kuvani ovat muiden mielestä niin kivoja, että ne halutaan napsia pois omasta yhteydestään? Pitäisikö olla iloinen, että kuvani kiinnostavat? Pitäisikö olla iloinen, että kuvani katsotaan varastamisen arvoisiksi?

Vasta tämän asian ilmettyä aloin itsekin perehtyä tarkemmin kuvien tekijänoikeuksiin. Olin kuvitellut, että kuvia saa ottaa, jos kuvien yhteydessä mainitsee lähteen ja jos kuvaaja ei erikseen kiellä, että kuvia ei saa kopioida. Olin väärässä. Kuvaajan ei tarvitse erikseen mainita, että kuvia ei saa kopioida, vaan oikeudet ovat lain mukaan aina kuvaajalla ja jokaisen kuvan lainaamiseen tulee kysyä kuvaajalta lupa. Tästä viisastuneena poistin omasta blogistani ne muutamat kuvat, jotka olin itse lainannut muualta.

Tästä eteenpäin blogissani tullaan näkemään vain omia kuviani tai kuvia, joihin minulla on laillinen oikeus. Lähtevätkö muut mukaan talkoisiin?

No, mitä pitäisi tehdä Pinterestissä leviäville kuvilleni? En tiedä. Voinko edes tehdä mitään? En ole itse Pinterestissä ja hädin tuskin tiedän, mistä siinä on kyse. Mutta sen tiedän, että Pinterest tekee kuvien varastamisen todella helpoksi ja kiusallista siinä on se, että Pinterest pesee lopulta omat kätensä asiasta. Aiheesta on moni muukin bloggaaja kirjoittanut, ja mielenkiintoista tekstiä löytyy esimerkiksi Tirlittan-blogista Katjan kirjoittamana.

Tiedän ja olen vakuuttunut, että suurin osa ihmisistä ei varasta toisten kuvia ilkeyttään, vaan puhtaasti tietämättömyyttään. Niin minullekin kävi. Olen kuitenkin sitä mieltä, että siinä vaiheessa kun asia tule omaan tietoisuuteen, toimintaansa pitäisi olla valmis muuttamaan.

Minun lukijani ovat aina olleet ihania, enkä missään nimessä ajattele, että omat lukijani varastaisivat kuviani. Päin vastoin, te aina jaksatte tsempata ja kannustaa eteenpäin. Joku näitä kuitenkin varastaa, ja se hieman ärsyttää.

EDIT 20.4.2012 Tuoreimmat ajatukseni asiasta voit lukea tästä postauksesta.

Pyöräily tekee hyvää

Sain Matonkuteelta haasteen. Tässä seitsemän asiaa minusta.

1. Meillä ei ole autoa. Tämä ei ole itse asiassa uusi asia, sillä olen kertonut tämän ennenkin. Pyöräilen siis sekä kesät että talvet, enkä harrasta julkisia oikeastaan ikinä.

2. Talvisin ja silloin kun sataa kaatamalla, pyöräily todella ärsyttää ja pahasti. Olosuhteiden pakosta olen kuitenkin oppinut rakastamaan pyöräilyä. Pyöräily herättää minut henkiin joka aamu. Saan sairasta nautintoa siitä, kun poljen viimassa ja tuiskussa vastatuuleen ja pääsen viimein perille - ajoissa. Pyöräily antaa minulle pystyvyydentunteen ja lisää voimaani.

3. Sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan puolitoista vuotta sitten. Ensimmäiset lääkekokeilut menivät metsään, ja kuntoni huononi huononemistaan. Lopulta olin siinä jamassa, etten enää pystynyt toimimaan enkä tekemään mitään. Fyysinen kuntoni romahti. Ajattelin, etten ikinä toivu sairaudesta. Rauhallisen pyöräilyn kautta sain kuitenkin kuntoni takaisin.

4. Kun nykyinen pyöräni oli uusi, hankin siihen matkamittarin. Vehikkeli hajosi noin kolmen kuukauden käytön jälkeen, ja uutta en jaksanut ostaa. Onneksi on kartta ja kartan mittaustyökalu.

5. Normaalina pyöräilyvuonna kilometrejä kertyy noin 3000. (Normaalilla tarkoitan sitä, kun joka aamu lähdetään johonkin fillarilla.) Kilometrit pitävät sisällään matkat kouluun tai töihin, kauppareissut, kyläilyt jne.

6. Koska pyöränkumini hajoilivat jatkuvasti (sepeli, lasinsirut ym.), hankin viime keväänä polkupyörääni pistosuojatut ulkokumit. Takakumi jatkoi kuitenkin puhkeamistaan ja sain oppia, että kumi voi hajota myös sisältäpäin. Vannenauha kuluu ja vanne itse puhkaisee kumin. Nerokasta!

7. Ensi kuun alussa meille tulee auto.

Nämä ihanaiset on tehty pyöränkumeista. Pyöräily tekee hyvää!

Tän illan villitys!

No niinhän siinä vain kävi, että korurotta puraisi ja tartutti muhun jonkun koruvillitysviruksen. Lisää korvakoruja on tullut ulos hihnalta.

Nämä ovat samalla tyylillä tehty kuin ensimmäisetkin. Kierrätysmuovia, höyhentä ja ketjua. Ja... Näitä on paljon!

Vaikka kuinka olin sopinut itseni kanssa etten ala laajentaa projektejani korujen suuntaan, toisin kävi. No ei se mitään. Saahan sitä tehä mitä milloinkin haluaa ja se tässä juuri parasta onkin. Villi ajatustenjuoksu, jota ei voi kahlita.

Tässä muuten vähän esimakua ja paljastusta meitin tämän hetken projektista. :)

Oikein mukavaa ja innostavaa viikonloppua kaikille!

Liisa

Shampoopullosta on moneksi

Olen luvannut itselleni, etten koskaan hurahda koruihin. Nyt näyttää pahalta, sillä tein äsken korvakorut.

Nämä ovat ensimmäiset tekemäni korvakorut, ja olen aika tyytväinen lopputulokseen.

Korvakorut koostuvat kolmesta osasta: roikkuvasta ketjusta, höyhenistä sekä lehdestä, jonka alkuperä on äskettäin tyhjentynyt shampoopulloni. Shampoopullolehti on korussa keskimmäisenä. 

Jos tämä korukokeilu saa aikaan kunnon kuumeen, voidaan osoittaa syyttävä sormi sitä pahuksen kierrätysmuovia kohtaan, joka inspiroi minua nyt aika tavalla.

Pakkoyrittäjäksikö?

Kiitos kaikille onnittelijoille edellisen postauksen aiheen tiimoilta! :)

Nyt on kuulkaas niin, että tämä täti on ajatuksissaan hieman sekaisin. Kuten edellisessä postauksessanikin hieman vinkkasin, olen miettinyt erilaisia vaihtoehtoja työllistymiseni suhteen. Haen tällä hetkellä ensisijaisesti oman alani töitä, mutta... Eipäs niitä töitä olekaan niin helppo saada!

Rahaa on joka tapauksessa tultava, sillä yhden ihmisen palkalla ei tämä talous ole kestävällä pohjalla. Opiskelu oli taloudellisesti ihan kidutusta, varsinkin kun talossa on lapsi. Jääkaappi kaikuu tyhjyyttään kun sen avaa ja rahapussista lentää koiperhonen.

Kyllä se taitaa niin olla, että "oikeita töitä" odotellessani alan käynnistellä käsitöiden myyntiä. Ei tästä muuten mitään tule.

Mutta hei... Mulla on ihan kauhea rimakauhu. Uskaltaako aloittaa? Miten aloitan? Missä aloitan? Mikä on se "minun juttuni"? Mitä jos en jaksakaan työskennellä riittävästi asiani eteen?

Kuten blogiani pidempään seuranneet tietävätkin, olen näitä ajatuksia pyöritellyt ennenkin. Minkälaisia fiiliksiä muilla käsitöitään myyvillä oli aluksi? Tai niillä, jotka eivät ole käsitöitään myyneet, mutta aikovat joskus myydä? Ovatko muutkin tuskailleet samojen mietteiden kanssa?

En loppujen lopuksi tiedä onko tässä mitään pelättävää. Itse asiassa aika huippu fiilis, nyt kun olen sanonut tämän taas ääneen. JES! 

Joko saa sanoa, että...

...olen valmistunut fysioterapeutiksi!

Aika huikea fiilis, kun reilut 3,5 vuotta tuli opiskeltua ja nyt se on ohi! Virallinen valmistumispäiväni on ensi perjantaina, mutta nyt on jo kaikki opiskeluun liittyvä pulkassa ja opintopisteet kilahtaneet suorituksiin. 210 pistettä, jee!

Koulutus meni kaiken kaikkiaan todella hyvin, ja olen iloinen että sain homman pakettiin vaikka olenkin pienen pojan äiti. Aika moista tasapainoilua opiskelu välillä oli, ja toisinaan riitti pelkästään se, että jokin kurssi menee edes läpi. Mutta... Ilmeisesti fysioterapia on minulle alana varsin oikea, sillä hyvinhän tuo rupeama meni ja motivaatio säilyi kautta linjan.

Nyt odottelen innolla uusia töitä. Toivottavasti saan niitä pian, sillä olen toiminnan ihminen. Ja jollei töitä kuulu, on varalla suunnitelma B. ;)

Innostavaa viikonlopun jatkoa!

Liisa

Ps. Tässähän menee esittelysivukin aivan uusiksi...

Olen rakastunut

Rakastuin nyt ikihyvikseni muovipussien sulattamiseen.

Aikaisemmin esittelin pari koeversiota, ja nyt olen hurahtanut lisää.

Olen valmistanut itselleni kasapäin valmista "kangasta", josta ompelin laukkuja, meikkipusseja sekä penaaleja.

Halusin näihin pussukoihin vähän ilmettä, joten kehittelin laskoksia ja taitteita. Look on valkoinen, koska käsillä sattui olemaan valkoisia pusseja. Itse asiassa tuo valkoinen on kaikessa tyhjyydessään aika tyylikäs.

Aikaisemmin olen kertonut viehtymyksestäni erilaisiin kirjekuori- ja muihin juhlalaukkuihin. Viehtymys ei ole kadonnut mihinkään, joten pitihän tuo tehdä juhlalaukku tälläkin tekniikalla.

Kokonsa puolesta laukku sopii myös meikkipussin virkaa ajamaan.

Taustalla näkyvä kangas on pussukoihin käyttämääni vuorikangasta. Löysin sitä paikallisesta kangaskaupasta hintaan 5 € / metri.

Tein näihin pienimpiinkin pussukoihin pohjan. Pohja lisää yllättävästi pussukan käyttömukavuutta. Pohjan ansiosta sisään lailetut tavarat asettuvat paremmin pussin sisuksiin, eikä päällinen pullistele.

Aijon ottaa nämä käyttöön. Odotan erityisesti tilaisuutta päästä käyttämään laukkua, sillä uskon, että materiaali herättää kiinnostuneita kysymyksiä monilta. Harmi vaan, kun juhlalaukkujen käyttöön tarjoutuu vuoden mittaan varsin vähän tilaisuuksia.

Lopuksi vielä kuvamateriaalia työpajaltani (lue keittiöstämme). Tälläisen kaaoksen keskellä nämä syntyivät.

Aurinkoista kevätpäivää!

Liisa

Kaksi toimistoa

Tosijuttu kahdesta toimistosta, jotka ovat saman firman alaisuudessa ja sijaitsevat fyysisesti vierekkäin.


Toimisto nro 1
Toimisto numero yksi on perustettu kehittämään uusia ja innovatiivisia asioita. Toimiston numero 1 päätarkoitus on tuottaa kaikenlaista ideaa, olipa idea mikä tahansa. Tarkoitus on saada mahdollisimman paljon kehittelemisen arvoisia ideoita julki. Ideat voivat olla todella kummallisia, täysin idioottimaisia, mahdottoman epäkäytännöllisiä tai aivan liian kalliita. Toisaalta ideat voivat olla jotakin maata mullistavaa, uutta tekniikkaa hyödyntäviä neronleimauksia, ratkaisuja ihmisten ongelmiin, loistavia tapoja viihdyttää muita, rahasampoja, huikeaa estetiikkaa, omaperäistä luovuutta tai yksinkertaisesti vuoden paras idea.


Toimisto nro 2
Kakkostoimiston tarkoituksena on kontrolloida ykköstoimiston ideoita. Kakkostoimisto päättää, mitä ykköstoimiston ideoille viimekädessä tehdään. Hylätäänkö ja nauretaan ovesta pihalle, laitetaanko odottamaan sopivampaa julkaisuajankohtaa vai aletaanko työstää ja muokata julkaisukelpoisempaan muotoon. Kakkostoimisto päättää viimekädessä, millä tavalla ja missä muodossa ykköstoimiston ideat tuodaan julki. Kakkostoimisto kontrolloi ja suodattaa ykköstoimiston ideat ja arvottaa ykköstoimiston keksinnöt. Kakkostoimisto kartoittaa kenttää ja tuntee ympäröivän alueen: Kannattaako idea tuoda julki? Liittyykö idean julkaisemiseen tai menetelmän käyttöönottoon potentiaalisia vaaroja?


Toimistot sijaitsevat siis vierekkäin, ja ovat koko firman toiminnan ydin. Näiden kahden toimiston välityksellä firma julkaisee erilaista materiaalia ulos, ja toimistojen työtavasta ja keskinäisestä tasapainosta riippuu, minkälaista tulos on. Kiinnostaako firman julkaisut ketään? Saadaanko ainuttakaan toimisto ykkösen ideaa julki?


Joskus rekrytoinnissa tapahtuu emämokia, ja toimistoihin valitaan täysin vääränlaista porukkaa töihin. Kerran kävi esimerkiksi niin, että kakkostoimisto teilasi lähes kaikki ykköstoimiston ideat ja mitään ei saatu julki. Ykköstoimisto yritti piiskata itseään kakkostoimiston tiukan kontrollin alla ja kehittää aina vain parempia ideoita. Jatkuvasta paineen alaisena työskentelystä ykköstoimiston porukka kuitenkin uupui, eikä mitään saatu ulos. Kakkostoimisto riemuitsi - se oli ottanut vallan ykköstoimiston asioista ja pääsi nyt itse kehittelemään asioita. Kakkostoimiston väki on kuitenkin perinteisesti ollut hyvin kontrolloivaa porukkaa, joten mitään kaunista ei koskaan julkaistu.


Missä tämä firma ja nämä toimistot sijaitsevat? Omassa päässäni. Ehkä muidenkin?

"Minäkö muka muovipussi?"

Koko viikonloppu meni tuskaillessa. Suunnittelin erilaisia käsitöitä ja kaikki menivät tavalla tai toisella pieleen. Rasittaa, jos mikään ei onnistu.

Nyt kuitenkin osui ja upposi. Sulatettu muovi!

Tässä on tällainen tosinaisen pieni meikkipussi. Valmistettu yhdestä valkoisesta muovipussista sekä - no, näette kyllä. :)

Muovin sulatus osoittautuikin olevan metkaa puuhaa. Näemmä monenlaiset pakkaukset sulavat, ja sulatetusta "kankaasta" voi sitten tehdä lähes mitä tahansa.

Nämä pussit olivat vain kokeiluja, mutta onnistuivat silti varsin kivasti. Sulatettu muovi on kiva ommeltava: ei tahmaa ommeltaessa, ei veny, taipuu... Lopputulos on joustava, mutta kuitenkin jämäkkä.

Kuten noista kuvistakin huomaa, kuviot ovat hieman rosoisia ja sulaneen näköisiä. Mitä enemmän muovia sulattaa, sitä venyvämmäksi kuvio muuttuu ja toisaalta sitä paksummaksi ja kovemmaksi muovi tulee.

Niin ja siis tuo muovin sulatus onnistuu silitysraudan avulla. Kaikki muovit eivät sula, mutta tällänen perus kauppakassimuovi kyllä. Silitysraudalla kun sulattaa, on homma hoidettava kahden leivinpaperin välissä, jottei käy ikäviä yllätyksiä.

Jossain oli myös selvitetty, että muovin sulatus on ihan turvallista puuhaa, eikä siitä aiheudu terveydellisiä haittoja.

Joten, sulattamaan, siis!

Liisa

Palmikkoa virkkaamalla - kyllä!

Tervehdys! Sormeni syhyivät päästä matonvirkkaukseen, kun hankin tätä ihanan tummansinistä ontelokudetta täysin heräteostoksena. Navy-blue on yksi lempiväreistäni, ja nyt pääsin käyttämään sitä itse suunnittelemaani mattoon. Vyyhti pakotti minut ostamaan itsensä, vaikka olin vain katselemassa. Hupsista.

Tässä siis uusin mattoni. Malli sai nimekseen Maininki.

Idea mattoon tuli kun aloin soveltaa virkattua palmikkokuviota. Maton kuvio nyt ei ole mikään palmikko, mutta aaltoileva kuvio on tehty samoin periaattein. Olettekos te muut virkanneet koskaan palmikkoa?

Tykkään tuosta virkatun palmikon rosisesta lookista. Paljon rouheampi kuin neulotut lajitoverinsa, vaikka nekin kyllä kauniita. Palmikkojen väliin tein pieniä reikiä, sillä halusin hieman keventää maton tunnelmaa.

Matto on virkattu paksuhkosta ontelokuteesta virkkuukoukulla nro 8. Mattoon upposi kudetta tasan kilon. Kude osoittautuikin varsin arvokkaaksi, sillä kilon vyyhti maksoi 18 euroa. Huh. No, onpahan ainakin kunnon kuteesta tehty, eikä niistä ripsottavista trikookuteista, joita asuntoomme on kertynyt. Tasainen kude takaa tasaisen jäljen. 

Aikaa maton tekemiseen kului ontelokudevyyhdin purkaminen mukaan lukien noin 2,5 tuntia. Mittaa matolla on 53 x 71 cm, eli se on juuri sopivan kokoinen esimerkiksi kylpyhuoneeseen tai kynnysmatoksi.

Nyt herää tärkeä kysymys: Mikä matolle hinnaksi? Mikä on sopiva hinta käsintehdylle matolle, joka on tehty laadukkaasta kuteesta ilman ylimääräisiä solmuja? Paljonko olisit itse valmis maksamaan kyseisestä matosta, tai paljonko arvelet muiden voivan maksaa siitä?

Auttaisitko minua määrittelemään sopivan hinnan matolle! :) Olisin todella kiitollinen avustasi!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Persoonallinen nimikointitapa

Olen tässä raapinut päätäni ja yrittänyt keksiä, miten onnistuisin kehittämään jonkin hienon ja omaperäisen nimikointitavan tekemiini töihin. Haluaisin tuotemerkin / nimilapun olevan sellainen, että voin valmistaa niitä itse, ja että siinä olisi jokin juju. Merkkien olisi kestettävä kulutusta, niiden on oltava litteitä ja kyllin nopeita valmistaa. Vaikeaa!

Toisaalta pidän kyllä äärettömän paljon yksinkertaisista, kankaisista nimilapuista.

Pellavasydämen blogissa oli aivan ihastuttava näyte siitä, miten blogin pitäjä on nimikoinut omat tuotteensa, virkatut korit. Emme toki halua kopioida toisten ideoita, mutta inspiraatiota voimme aina ottaa. Käykäähän vilkaisemassa Mervin tyyliä! Tuossa ideassa on sitä jotain!

Mikäli joku haluaa tehdä kankaisia nimilappuja itse, löytyy niihin loistava ohje Hippun blogista. Olen tuota ohjetta kokeillut itsekin - toimii!

Lomaterveiset Portugalista!

Tulipa käytyä! Reissu oli ihana. Kohteena Tavira, josta reissuja teimme muun muassa Faroon ja Albufeiraan.

Koska Portugalissa oli "talvi", rannalla ei tullut löhöiltyä. Valo- ja kaikenlaista muutakin hoitoa sain osakseni kuitenkin yltäkylläisesti. Lataus Suomen kevääseen ja tänään alkavaan pyöräilykauteeni (!!) on siis saatu! 

Kuvat kertokoot matkasta höpötyksen sijaan!