Kuvattomat postaukseni jatkuvat.
Olen yrittäjätyyppiä vaikka voissa paistaisi. Miten innoissaan ihminen voikaan olla miettiessään omaa juttuaan. Olen tälläkin hetkellä vieraalla töissä, mutta silti intoilen yhä ja alati omasta pikku kaupastani.
Olen koko Nousevan Myrskyn olemassaolon ajan miettinyt, mikä olisi paras rajaus koko tälle jutulle. Millä alueilla aijon toimia ja miten, mihin rajaan tuotevalikoimani? Onko jutussani jotakin tunnistettavaa ja mieleenpainuvaa, vai hukkuuko se muun massan sekaan?
Pitäisikö tuotteita olla paljon monenlaisia ja monen värisiä, jotta mahdollisimman monelle olisi jotakin tarjottavaa? Vai pitäisikö sittenkin olla vahva vain kapealla alueella ja herättää näin mielenkiintoa?
Äitini on työskennellyt myynnin parissa koko ikänsä ja isäni on yksityisyrittäjä. Se mitä olen oppinut heiltä yrittäjänä olemisesta ja tuotteista ylipäätään on se, että usein kannattaa fokusoitua.
Mitä tämä sitten tarkoittaisi kohdallani käytännössä? Ainakin sitä, että heivaan tuotteistani pois kaiken ylimääräisen roinan ja keskityn olemaan mahdollisimman kiinnostava yhdellä, tarkkaan rajatulla alueella.
Tarkkaan rajattu alue on minun kohdallani pyöränkumikorut. Voisin - ja minua kiinnostaisi - tehdä monenlaisia juttuja myyntiin. Mutta pyöränkumikorut ovat olleet kaikista suosituimpia juttuja mitä olen ikinä tehnyt. On siksi järkevää, että keskityn niihin.
Hyvästi kaikki joukkoon sopimaton sälä.
Kesän mittaan teen uusia pyöränkumiaiheisia koruja verkkokauppaan. Minulla onkin tuossa jo uusia malleja, mutta kun se kameran johto...
Kun saan kuvat koneelle ja sopivasti aikaa, aijon päivittää tuotteeni selkeämmäksi kokonaisuudeksi.
Olisipa joku ehtinyt ensin sanoa jotain kannustavaa, mutta kun ei, niin olen sitten minä ensimmäinen ja kriittinen. Kun aloitin putiikin pidon, kukaan ei tehnyt matonkuteista koreja(netissä ei ollut ensimmäistäkään kuvaa)! Neljä vuotta olen niitä myynyt ja sisareni on koko ajan "peloitellut" että niiden myynti hiipuu...Niin teki! Nyt kaikki virkkaavat koreja itse. Viimeiset rippeet kerään siis myymällä kudetta ja koukkuja. Sitten on keksittävä jotain uutta. Fokusointia miettiessäsi ota siis huomioon myös kunkin tuotteen elinkaari. Aina pitää olla varalla vaihtoehto B. Pitää ja pitää...
VastaaPoistaEn ottanut tätä kovin kriittisenä kommenttina. Realistisena ja opettavaisena pikemminkin.
PoistaKiitos hyvästä huomiosta. Tätä asiaa kannattaa varmasti miettiä myös.
Markkinoinnin oppikirjan ensimmäisiä oppeja: kun tarjoat jokaiselle jotain, et tarjoa kellekään mitään. Tuotevalikoimaan vaikuttaa moni asia ja sitä kannattaa pohtia tarkkaan. Pohdintaa saattaa helpottaa, jos aloittaa putiikinpidon virtuaalisena nettikauppana ja jos siitä ei tarvitse saada täyspäiväistä elantoa. Mielenkiintoista seurata yrittäjäpolkuasi, tsemppia matkaan!
VastaaPoistaSamaa ajattelen minä. Kiitos tsempistä!
PoistaOlen pohtinut paljon tuota samaa. Tuotevalikoiman pitäisi olla riittävän spesifi jotta erottuu joukosta ja siinä on se joku juuri omalle toiminnalle ja tekemiselle tyypillinen juttu, selkeä ja ymmärrettävä kokonaisuus ja tietysti jotain semmoista, jolle on kysyntää. Mutta mikä on tarpeeksi olematta kuitenkaan liikaa? Tietty linja pitää olla jotta ihmiset tunnistavat sinut siitä, mutta kuitenkin jokaiseen sesonkiin (kuten vaikka joulu) pitäisi tuoda jotain uutta, jolla ne vanhatkin asiakkaat saadaan tulemaan aina uudestaan. Tuo ei ole kyllä ollenkaan helppo juttu. Ja sitten kun vielä tekisi mieli tehdä niin paljon kaikkea, että miten saa rajattua järkevän kokonaisuuden.. Ja kun siihen kaikkeen ei kuitenkaan tahdo oikein olla aikaakaan:)
VastaaPoistaHyvää pohdintaa. Tähän ei ole lisättävää. :)
PoistaVoisihan tuo yksi teemasi olla vähän laajempi, esim. kierrätetyn tavaran uusiokäyttö. Antaa liikkumavaraa, mutta on selkeä rajaus, ja rajaa sen...miten sanoitkaan... "roinan" pois :)
VastaaPoistaSitäkin olen miettinyt. Jotenkin kuitenkin sekin pitäisi rajata. Mitä kaikkea voi ottaa kierrätykseen mukaan? Vaikeaa.
PoistaJostain osuin blogiisi ja heti jään! Jotain tekee mieli kommentoidakin.
VastaaPoistaTämähän on sitä brändäystä. ;)
Jos tuotteesi on tarpeeksi hyvä, erityisesti viimeistelty, ammattimainen ja tuotemerkkisi saavuttaa tietyn arvon, ei muiden kopioiminen haavoita omaa toimintaasi. Mervin kommentti tuolla aiemmin oli mainio. Ei pidä tuudittautua siihen, että tuote myy ns. ikuisesti. Koko ajan on luotava uutta ja keksittävä tuoretta. Minusta tuotteesi vaikuttavat tarpeeksi erilaisilta.
Jos kulut pysyvät tarpeeksi alhaisina, ei homma nitkahda epäonnistumisiin. Jos joku tuote ei myy, niin harha-askeleen voi korjata.
Hannan kommentista: rajaus voisi olla esimerkiksi tuotteidesi kierrätysprosentti. Kun suunnittelet tuotteita, voit pitää tavoitteena päättämääsi uusiokäyttöprosenttia. (Siitähän saisi kivan logonkin.)
Mahtava kommentti Eve, kiitos! Tämänkaltainen pohdinta auttaa minua paljon, kun mietin jatkoa. Hienoa, että omia ajatuksiaan voi näin peilata muiden kanssa.
PoistaTervetuloa lukijaksi muuten! :)
Mulla on sama "ongelma" haluaisin tehdä niin paljon kaikkea ja sitten väkisinkin tulee sitä "sälää" tuotettua. Muutamissa myyjäisissä (messuilla, markkinoilla) myyneenä/käyneenä myönnän itsekin, että myyntipöytäni taitaa olla aikamoinen sillisalaatti ;) Rakastan värejä, tykkään kokeilla erilaisia materiaaleja, muotoja, työtapoja... Lopputulos kokonaisuutena asiakkaan kannalta taitaa vaan olla liian sekalainen.
VastaaPoistaPitäisi(kö?) keskittää, fokusoida, alkaa tarkemmin luomaan sitä "omaa yrityskuvaa", tunnistettavuutta, erilaisuutta, erottumista, ammattimaista ilmettä, kuitenkin käsityömäisyyttä, oman näköistä...
Hyvä teksti, hyviä kommentteja, paljon pohdittavaa itse kullekin ;D
Kiitos kommentistasi! Hyvää pohdintaa, totta tosiaan.
PoistaAinakin itsestä tuntuu, että asioiden rajaaminen on kannattanut. Tosin rajaaminen on vaikeaa, sillä silloin pitää tietää, mitä oikeastaan haluaa. Ehkä se siinä juuri vaikeinta onkin, että ei osaa päättää.
Jos mietin itseäni asiakkaan näkökulmasta, niin minusta on kiinnostavampaa, jos myyjä myy vain yhtä selkeää omaa juttuaan. Se vaatii toki taitoa, että sellaisen "oman jutun" pystyy luomaan. Minulla on tässä juuri auki PaaPiin blogi, enkä voi kuin ihastella simppeliä kokonaisuutta. Tuohon kun joskus itsekin pääsisi! :)