Nov 21, 2011

Vanha suola janottaa

Suklaarohmu mikä suklaarohmu. En ehkä pääse suklaasta ikinä yli?




Tämä suklaakukkaro on tehty ruskeasta nahkajäljitelmästä, jota ostin EuroKankaasta hintaan 10 € / metri.

Suklaapalat olen liimannut keinonahan pintaan kontaktiliimalla, jonka jälkeen olen neulonut paloihin hieman suklaalle tyypillisiä muotoja.



Sisus on pinkkiä satiinia, ja sen tarkoitus on raikastaa kukkaron tummaa lookia.

Ainoa harmitus kukkarossa ovat nuo palojen vierestä törröttävät puuvillahöttöset. Neula toi niitä mukanaan nahkajäljitelmän takapuolelta, enkä saanut kiskottua niitä enää irti. En uskaltanut alkaa sorkkia niitä saksillakaan, sillä olisin ehkä tuhonnut koko kukkaron.




Tämä levy on lähdössä lahjaksi muuan tutulleni. Parempi niin, sillä kaikenlaisten suklaalevyjen läsnäolo talossa aiheuttaa turhaa suklaanhimoa allekirjoittaneessa.

Makoisaa maanantaita!


Nov 15, 2011

Rintakorut jämäpaloista

Nämä rintakorut syntyivät jämäpaloista. Erilaisia kappaleita on jäänyt yli, kun olen tehnyt keinonahkaisia kukkaroita ja ommellut vuorikankaita karkkipaperipusseihin.




Ruusut ovat satiinia, tausta beigeä keinonahkaa ja roikkuvat koristeet hyödyttömiksi käyneitä vetoketjuja. Ainoat uudet materiaalit näissä ovat liima ja neula.




Hintaa näille tuli siis neulojen ja liiman verran, jee. Vai pitäisikö nuo jämäpalat laskea mukaan materiaalikustannuksiin?




En tiedä, kuinka ekologisia nämä loppujen lopuksi ovat, sillä ainakin kontaktiliima, jota näissä käytin, on yhtä myrkkyä. Kenties ovat kuitenkin parempi vaihtoehto kuin Kiinasta tai Intiasta tänne kuljetetut?




Mukavaa tiistaipäivää!

Liisa

Nov 13, 2011

Puuaiheinen fiasko

Innostuin blogini puuteemasta, joten päätin tehä muutaman puuaiheisen kukkaron. Kaapista löytyi sekä vaaleaa että verenpunaista keinonahkaa, sekä tekstiililiimaa, jolla olin aiemmin liimannut menestyksekkäästi haastavia liimattavia, kuten esimerkiksi kristallimuovia ja erilaisia metalliosia.




Kukkaroista tuli varsin kivat. Mutta......




Superliimaksi luulemani tökötti ei liimannutkaan keinonahkaa. Pah! Kukkarot menivät pilalle.

Onnistuneita käsitöitä kaikille!

Ps. Muutan blogini osoitteen vastaamaan uutta nimeä. Tämän jälkeen blogi ei todennäköisesti päivity blogiluetteloissa, joten jos haluat, voit linkittää blogini uudelleen käyttämällä uutta osoitetta.

Nov 11, 2011

Valkomusta lähetys

Posti toi tänään luokseni makoisan yllätyksen. Pilvitehtaamon Ti nimittäin lähetti minulle Pandan valkosuklaalevyn papereita.




Tämä Pandan kääre on ihan älyttömän hieno. En ole ikinä oikeastaan aiemmin katsonut, miltä tuo valkosuklaapaketti itse asiassa näyttää. Värit ovat minusta upeat, samoin tyyli. Näistä syntyy vielä jotain!

Jaksoin ihastella Ti:n lähettämää Panda-nippua pitkän tovin. Kääreet olivat siististi avattu paketin sivusta - ja kaikki vieläpä samalta puolelta! :O


Nov 9, 2011

Nimenvaihdoksen jälkeen

Blogin nimenvaihdos on onnellisesti ohi! Aika moinen urakka siinä loppujen lopuksi oli, sillä vanha nimi vilisi vähän yhdessä jos toisessakin paikassa. Kiitos kaikille tuesta ja myöskin kärsivällisyydestä tämän vaihdoksen keskellä!

Osa lukijoista kaipaa Herkullisia Ajatuksia. Joidenkin mielestä vanha nimi oli parempi. Minullakin on pieni ikävä vanhaa nimeä. Onneksi herkut eivät kuitenkaan katoa blogista mihinkään, ja villat ovat edelleen tuolla kaapissa. :) Ja koska tämä herkkusuu todennäköisesti pysyy samanlaisena kuin aina ennenkin, herkkuja tullaan näkemään blogissa myös jatkossa.

Kaiken kaikkiaan tykkään itse uudesta lookista ja nimestä tosi paljon. Pelkistetty logo laittaa mielikuvituksen lentämään. Minä näen puun ja maiseman aina erilaisena sen mukaan, mikä fiilis minulla sattuu olemaan. Logossa on sopivasti pientä rosoisuutta, mistä tykkään. Kertokaahan tekin palautetta uudesta ulkoasusta ja nimestä!

Olen saanut tunnustuksia, joihin en ole ehtinyt vielä reagoida. Tunnustuksia on tullut neljä. Kiitos paljon Anna, Saara, annna ja Aarnilintu! :)

Ajattelin, että tällä kertaa en jaa tunnustuksia eteenpäin, sillä tuntuu, että kaikki ovat jo saaneet ne. Kerron kuitenkin muutamia asioita itsestäni, tunnustusten hengen mukaisesti.

Asiat, joista nautin eniten arjessani: Ne ovat niitä yksinkertaisimpia. Arki itsessään on kivaa, ja minulla on hyvä olla silloin, kun rutiinit ja aikataulut toistuvat suurin piirtein samanlaisina. Oma perhe ja yhdessäolo ystävien kanssa kruunaavat arjen.

Lempiruokani on ainakin tällä hetkellä naudanlihapihvi kanttarellikastikkeella ja salaattiannos. Homejuustot ovat myös omia lemppareitani.

Meillä ei ole autoa, TV:tä eikä mikroaaltouunia! Auton jätimme pois noin kolme vuotta sitten kun siirryimme mieheni kanssa pyöräilijöiksi ja kävelijöiksi. Ensin auton piti olla pois vain kesä, mutta totuimme autottomuuteen niin hyvin, että päätimme vielä lykätä auton hankintaa. Satunnaisesti meillä on ollut laina-autoja käytössä, mutta pääsääntöisesti työ-, koulu- ja muut matkat ovat taittuneet fillarilla. Rahaa on säästynyt useampi tuhat, ja kilometrejä kertynyt saman verran. Ainoa haaste pyöräilyssä on talvi.

TV jäi pois kun siirryttiin digiaikaan. Tajuttiin silloin mieheni kanssa, että me emme oikeastaan koskaan katso televisiota. Niinpä heivattiin TV ulos ja kieltäydyttiin hankkimasta digiboxia. Ohjelmia tulee joskus katsottua Areenasta ja leffoja tietokoneen kautta.

Mikro taas hajosi. Hajoamisesta on aikaa noin kolme vuotta. Ei tullut hankittua uutta. :)

Teen tällä hetkellä opinnäytetyötäni, joka liittyy psykofyysiseen fysioterapiaan. Psykofyysinen fysioterapia on fysioterapian erikoisala, joka tarkastelee ihmistä psyykkisenä, fyysisenä ja sosiaalisena kokonaisuutena. Työni käsittelee muun muassa sitä, miten mielen ongelmat heijastuvat kehoon, ja miten kehon kautta voidaan vaikuttaa mieleen. Aihe on mielenkiintoinen!

Haaveilen tällä hetkellä  pääsystä aurinkoon. Pimeys vaikuttaa minuun aina vähän väsyttävästi ja lamauttavasti. Onneksi aika kuluu äkkiä ja jo hetken päästä päivät alkavat pidentyä. (Kunhan ensin lyhenevät.)

Nyt odotan jo innolla, että pääsen postaamaan käsitöistä! Sitä vartenhan tämä blogi on! :)


Nov 7, 2011

Kilpailun voittajat ovat selvillä!

Jes, nimikilpailu on ohi ja minä sain ihan älyttömän monta hyvää ideaa mietittäväksi. Kiitos tasapuolisesti kaikille, jotka kannoitte kortenne kekoon ja autoitte minua tässä nimiasiassa.

Nyt kävi kuitenkin niin, että mikään ehdotetuista nimistä ei päätynyt lopulliseksi ratkaisukseni. Se ei tarkoita, että ehdotukset eivät olisi olleet hyviä, mutta näemmä ihmisen täytyy itse keksiä nimensä, jotta voi olla siihen täysin tyytyväinen.

Ilman ehdotuksianne en olisi kuitenkaan tullut ikinä miettineeksi nimiasiaa näin tarkkaan, kuin olen sitä tässä muutaman viime viikoan aikana miettinyt. Aina kun uusi ehdotus ja idea tuli kommenttiboxiin, minun oli pakko pureskella ideoitani vielä tarkemmin. Siksi jokaisen ehdotuksella on ollut merkitystä uuden nimen synnyssä.

Lupasin palkita parhaat ideat, ja sen aionkin tehdä. Ykköspalkinto lähtee Lealle, jonka ehdotus kuului:
Musta olisi hyvä jos nimessä olisi liikkumavaraa, ettei se esim. viittaisi pelkästään villajuttuihin koska tuoterepertuaarisi saattaa laajeta tulevaisuudessa. HA-design -nimestä tuli mieleen HAA-design. (Olisi myös helppo tavata puhelimessa, esim. n.a.m.u. on loistava, mutta selitäpä se jollekin virkamiehelle tai laskuttajalle puhelimessa...) Se sisältäisi sellaista oivalluksen iloa ja siitä saisi ytimekkään logon, loppuun vielä huutomerkki: HAA!

Tämä ehdotus sai minut yksinkertaisesti todella hyvälle tuulelle. Lisäksi Lean perustelut liikkumavarasta olivat tosi hyvät. Jollen olisi keksinyt tässä kisan tuoksinnassa omaa nimeä, HAA! olisi todennäköisesti ollut uusi nimi tuotteille / blogille. Kiitos Lea! :)


Haluan palkita myös pari muuta ehdotusta, jotka laittoivat aivoni raksuttamaan. Cecilian ehdotukset kokonaisuudessaan olivat tosi hyvät. Cecilia kirjoitti näin:

Musta nykyajan henkeen sopisi jokin persoonallinen, ehkä jopa puhekielinen tuotteiden leikkisyyttä symboloiden. Omat ehdokkaani: Namii, makiaa, kierrätäks?, Aliisalta, pehmoset. Lyhyitä, ytimekkäistä ja jossain mielessä myös monella tavalla ymmärrettäviäkin. Toivottavasti löydät itseäsi tyydyttävän ratkaisun ja onnea pisneksiin! ;) (ps. mahtista, että käytät kierrätysmatskuja. Vielä kun noita muita aineksia voisi jotenkin kierrättää, niin että työt olisi jotain yli 50% kierrätyskamaa, se ois yyberiä).

Juuri tämä puhekielen käyttö vetosi näissä ehdotuksissa, joten haluan palkita tämän. Kiitos myös sinulle Cecilia!

Lisäksi kolmantena hyvänä ehdotuksena oli Hatatuun ehdottama Mahla, vaikka hän sen mielekkyyttä hieman itse epäilikin. :)

Laitattehan sähköpostissa yhteystietonne viikon sisällä, niin laitan paketit postiin! :)

Mikä on siis se uusi nimi? Se paljastukoon lähipäivien sisällä. :) Sen voin kertoa, että tyyli tulee olemaan hieman erilainen, mihin tähän asti on totuttu.

Kun nimi muuttuu, myös ulkoasun on syytä muuttua vastaamaan uutta nimeä, eikö? Aionkin lähiaikoina fiksailla ulkoasuani, joten älkää ihmetelkö, jos fiilikset blogissa ovat vähän aikaa kuin hetkeä ennen nousevaa myrskyä. ;)

Iloista ja innostavaa päivää kaikille!

Terveisin Liisa

Nov 4, 2011

Käsityön iloa!



Tervehdys ihanaiset!

Halusin vaan tulla muistuttamaan, että kilpailuaikaa on jäljellä ensi sunnuntaihin asti. Jos et ole vielä osallistunut kisaan ja haluat osallistua, pääset siihen tästä. Kisassa haetaan siis uutta nimeä blogilleni ja tuotteilleni (muutoksen tuulet puhaltavat), ja palkintona on... No se selviää parhaiten tuosta kilpailupostauksesta.

Mukavaa perjantaita!

Terveisin Liisa

Nov 1, 2011

Anti-luovuus

Kävin eilen tuhlaamassa rahojani ja hankkimassa kangaskaupasta erilaisia laukunvalmistusmateriaaleja. Halusin testata keinonahkaa, sillä päähäni on syttynyt uusi visio.

Tässä ensimmäiset keinonahkakokeiluni. Käsilaukku, sekä pari kukkaroa.












Päässäni risteilee kyseenalaisia ajatuksia. Uudet tuulet ja uudet ideat vainoavat yöuniani. Ajatukseni eivät jätä minua rauhaan päivälläkään. Se on huono juttu. Toisaalta hyvä, että ideoita riittää, mutta toisaalta kyseessä on erittäin huono juttu.

En pysty pysymään yhdessä ajatussuunnassa. Uuutta, uutta, uutta, ja mikään idea ei koskaan jalostu. Luonteenpiirteistäni nopea kyllästyminen on varsin hankala, sillä usein käy niin, että kun jonkun asian olen keksinyt, uusi tulee jo mieleen ja vanha jää. Mikään ei siis valmistu loppuun asti, ja mihinkään projektiin ei riitää intoa niin kauaa, että ideaa ehtisi rauhassa kehitellä ja ajatusta vakiinnuttaa. Uutta, uutta, uutta - ja koskaan mitään ei todellisuudessa synny.

Jos haluan tulevaisuudessa käsityöyrittäjäksi, niin mitä siitä tulee, että ideat vaihtuvat koko ajan? Ei mitään! Enhän minä voi koko aikaa vaihtaa suuntaa, töitä, tuotteita, näkökulmaa, materiaaleja...... Ei siitä mitään tule! Joku selkeä punainen lanka pitäisi olla. Aina kun päätän, että "Tämä se on! Tässä on liikeideani! Tässä pysyn!" niin kahden viikon päästä keksin uuden. Ei tästä tule mitään.

Olen taas keksinyt uuden idean, mutta pelkään, että sekin kuolee kohta, kun joku toinen tulee tielle.

Mikä on se visio, josta alussa mainitsin? En viitsi edes sanoa, vaikka todella haluaisinkin, sillä kahden viikon päästä koko visio on todennäköisesti jo kuopattu. Mitä teen itseni kanssa? Miksi ajatukseni pomppoilevat suuntaan ja toiseen? Uusia ajatuksia tulee päähäni lenkillä, sängyssä, yöllä... Ajatukset ja ideat saattavat tulla päähän täysin odottamatta, vaikka kesken oppitunnin tai syödessä. Jonkun mielestä tämä kuulostaa varmaan tosi hyvältä, että "hienoa, että ideoita riittää", mutta olen kyllä vakavasti sitä mieltä että jatkuvat uudet ajatukset vain häiritsevät työskentelyäni.

Onko kyseessä luovuus? Ei ole. Tämä on vain ajatusten suoltoa, päämäärätöntä intoilua, haihattelua ja jatkuvaa mielen muutosta. Todellinen luovuus on jotakin syvempää. Todellinen luovuus osaa työskennellä käytännöllisesti, eikä haihattele joka suuntaan. Ei pelkkä ideoiden runsaus ole vielä luovuutta. Luova ihminen osaa työskennellä järkevästi ideoidensa kanssa. Luova ihminen tekee ideoillaan jotakin.

Luovuuden määritelmän mukaan luvuuteen sisältyy "taito löytää järjestys kaaoksesta." Minä en ole löytänyt mitään järjestystä. Luovuuden määritelmän mukaan luovuuteen liitty myös "käytännöllinen ongelmanratkaisutaito". Minä en ole ratkaissut käytännössä vielä yhtään mitään.

Arvatkaas, kuinka paljon rasittaa tällä hetkellä oma itseni!

Niin kauan kun käsityöt ovat harrastuspohjalla, innostus ja uudet vaihtelevat ideat ovat tosi hyvä juttu. Ihminenhän saa tehdä mitä haluaa, ja juuri siinä se käsityöharrastuksen ilo piileekin. Voin tehdä tänään tätä ja huomenna toista, jos huvittaa. Jos ei huvita, en tee. Jos sen sijaan aikoo yrittää jotakin vakavissaan, pitäisi pystyä päättämään jotakin. Loputtomasta jahkailusta ja mielen muutoksesta ei tule yhtään mitään. Mielen pitää olla kurinalainen ja olemassa olevan vision eteen on työskenneltävä päämäärätietoisesti.

Miten saan valjastettua intoni ja ideani työskentelyyn pitkäjänteisesti tietyn päämäärän eteen? Miten saan itseni pysymään siinä ajatuksessa, minkä olen kerran päättänyt? Mitä minun oikein pitäisi tehdä itseni kanssa?