Sep 25, 2011

Jääkaappimagneettisarjan aloitus: Raa'at mansikat

Leppoisan sunnuntaipäivän kunniaksi tein tänään valmiiksi muutaman jääkaappimagneetin. Kyseessä on raa'at mansikat -jääkaappimagneettisarja, joka tulee saamaan jatkoa myös kypsistä sekä ylikypsistä mansikoista. 




Taustatietoa mansikoistani: Viime kesänä hermo meni niin raakojen kuin ylikypsienkin mansikoiden kanssa. Päätin purkaa turhautumiseni ja suunnitella jääkaappimagneettisarjan, jossa mansikan eri kypsyyasteet ovat esillä.






Jääkaappimansikan anatomia: Mansikka on tehty kokonaan neulahuovuttamalla. Sisällä on mansikanmuotoinen villapallo, jonka päälle olen huovuttanut vaaleanpunaista, valkoista ja vaaleanvihreää villaa. 

Siemenet olen ommellut käsin sekä keltaisesta että valkoisesta ompelulangasta. Siemenet ovat kypsässä osassa tavan mukaan keltaiset, mutta mansikan raa'assa osassa valkoiset.

Lopuksi mansikkaan on neulahuovutettu vihreät lehdet ja taakse liimattu magneetti kuumaliimaa apunakäyttäen.
 




Hauskaa sunnuntaita!

Terveisin Liisa 

Sep 22, 2011

Sisäinen ristiriita

Olen haaveillut käsitöillä elämisestä monta vuotta. Varsinkin lukioaikana innostus käsi- ja taideteolliseen hakemisesta tai mistä tahansa muusta vastaavasta oli kova. Maalasin noihin aikoihin tauluja, fiksasin huonekaluja, tein itse sisustustavaroita. Pidin itseäni luovana ihmisenä.

Pienstä asti olen piirtänyt, askarrellut ja suunnitellut valtavasti. Äitini kehui askartelutaitojani muille kun olin ihan pieni ja sanoi, että "Liisa on syntynyt sakset kädessä." Lapsesta asti käsillä tekeminen on ollut minulle tärkeintä tekemistä, mitä olen voinut tehdä.

Moni on aina sanonut, että "onpas työsi ihania!" ja että "sinä se sitten osaat." Kukaan, esimerkiksi lukioaikaiset opettajani, eivät ole kuitenkaan koskaan tukeneet minua siihen suuntaan, että kädentaitojen saralta voisi saada itselleen ammatin.

Kautta aikojen viesti hyvää tarkoittavilta ihmisiltä on ollut se, että "ei kuule kannata". Minua on neuvottu toiseen suuntaan ja yritetty saada näkemään käsityöyrittäjyyden vaikeus. Minulle on perusteltu, että lukemalla jonkun järkevästi valitun tutkinnon työnsaanti ja itsensä elättäminen on paljon mutkattomampaa. "Ajattele, kun sinulla on lapsia!" "Jossain vaiheessa haluat oman talon ja velkaa on pystyttävä ottamaan." "Pitäähän sinun tehdä töitä myös tulevaisuuttasi ajatellen - mitä jos sairastut? Ja miten maksat itsellesi eläkkeen?"

Tiedän, että näissä sanoissa on todella paljon järkeä. Totta kai asia on niin, että lukemalla jonkun järkevän ammatin itselleen rahansaanti on lähestulkoon itsestäänselvyys. Ja menemällä duuniin palkka tulee ajallaan, samoin palkalliset lomat. Eläkekin kertyy. Jos olen duunissa, minun ei tarvitse huolehtia kuin siitä, että hoidan hommani klo 8.00 - 16.00 välisenä aikana hyvin. Jos taas olisin yrittäjä, niin....."Ongelmat alkavat."

Viimeksi eilen kuulin ystävältäni painokkaan lauseen, että "käsitöillä ei kuule elä." Mistä hän sen muka tietää? Onko kokemusta vai? Todisteita käsitöillä elämisestä on ympärillämme paljon. Blogimaassa niihin törmää tuon tuostakin. Eikä tarvitse edes olla mikään huippusuunnittelia jonkun ison firman leivissä, vaan ihan tavalliset ihmiset todellakin elävät käsitöillä. Susannan työhuoneen Susanna on yksi hyvä esimerkki tästä. Hän elää käsitöillä. Tuohan on siis suoranainen valhe, että käsitöillä ei elä.

Jos lihavalle ei ole lupa sanoa että olet terveytesi kannalta liian lihava, ja jos kenenkään unelmia ei saa lytätä, niin millä luvalla näitä kommentteja sitten ladellaan?




Yleisesti ottaen yrittäjyyttä kyllä arvostetaan. "Se on sitten kova mies tekemään hommia!" Mutta arvostus riippuu siitä, minkä sortin yrittäjyydestä on kyse. Tämä ainainen rutina siitä, että "käsitöitä ei arvosteta", pitää todellakin paikkansa ihmisten asenteissa. Koska käsitöitä ei arvosteta, ei arvosteta myöskään käsityöyrittäjyyttä. Käsitöiden tekeminen ei ole katsokaas oikeaa työtä.

Todellisuudessa käsitöiden tekeminen on oikeampaa työtä kuin todella moni muu nykyajan töistä. Käsityöammatit ovat perinteisiä töitä jo tuhansien vuosien takaa. Kautta historian ihmiset ovat toimineet käsityöläisinä. Vaatteita on ommeltu ja myyty ammoisista ajoista lähtien, samoin kenkiä, laukkuja ja muuta tavaraa. On se kumma, että nykyään käsityöläisten työtä ei mielletä arvostettavaksi, "se on sellasta harrastelua kun ihminen ei muuta työtä halua tai pysty tekemään."




Niin siinä sitten kävi, että tukahdutin haaveeni ja aloin opiskella jotain ihan muuta. Opiskelin ensin filosofiaa Jyväskylän avoimessa yliopistossa. Sitten saimme pojan, jonka jälkeen aloin opiskella fysioterapiaa.

Luulin jo parin vuoden ajan, että olen päässyt näistä "järjettömistä" käsityöyrittäjyyshaaveistani eroon, sillä fyssariopiskelut sujuivat hyvin ja nautin opiskelusta. Olen nauttinut myös lukuisista työharjoitteluista, joita matkan varrella on ollut. Mukaan on mahtunut niin verta ja suolenpätkiä kirralla kuin kuolevaisia ihmisiä vanhainkodilla ja teholla. Mukana on ollut värikäs joukko lapsia ja aikuisia, joiden kanssa olen päässyt touhuamaan yhtä ja toista. Kaikesta tästä olen todella nauttinut, motivaatio on ollut kohdallaan.

Valmistun ihan kohta. Ja mitä lähemmäksi valmistuminen tulee, sitä varmempi olen, että haluan elää käsitöillä.

Miksen mene työelämään fysioterapeutiksi? En tiedä. Tai ehkä menenkin. Rasittavinta tässä on omat sisäiset ristiriitani. Kuunnellako vanhempien ja viisaampien ihmisten neuvoja ja mennä oikeisiin töihin, vai tehdäkö taas oman päänsä mukaan? Kas, siinä pulma.





Olen varmaan toivoton tapaus. Se nyt on toisaalta vähän niin, että ei kukko käskien laula, eikä kannettu vesi kaivossa pysy ja nuttu nurin, onni oikein. Ei minua kukaan pysty mihinkään muottiin taivuttelemaan. En pysty edes itse taivuttamaan itseäni siihen peruskaavaan, vaikka näin perheellisenä ja erittäin köyhänä ihmisenä tajuan paremmin kuin hyvin sen, että rahaa on jostakin tultava. Olen käsityöläinen henkeen ja vereen, enkä pysty sitä itsestäni pois kitkemään.

Säännöllinen raha ei motivoi minua tarpeeksi. Onko vika siinä että olen nykyajan nuori ja olen tottunut saamaan kaiken valmiina? Kuvittelenko, että raha ilmestyy eteeni kuin itsestään läpi tulevaisuuteni? Voi olla. Toisaalta, olen valmis yrittämään todella kovaaettä onnistun käsityöyrittäjänä. Olen valmis laittamaan kaiken likoon. Minulla on palava into ja halu saada aikaan jotakin menestyksekästä, ja olen valmis taistelemaan sen eteen.

Miksen siis yrittäisi? Ainahan voin nöyrtyä ja ottaa lipun maitojunaan, jos hommat ei onnistukaan.


Ps. Pyöräni hajosi tänään. Jouduin kävelemään iltavuorosta kotiin. Aikaa meni 1 h 20 min.

Sep 20, 2011

Hillomunkki - haukattu versio

Intoilen huoparuuista. Vielä enemmän intoilen niistä huoparuuista, joille on tapahtunut jotakin


Näistä munkeista joku on haukannut.

Innostuin itse valtavasti haukatusta hillomunkista joita näin jossakin, joten päätin kokeilla itse samaa. Oma versioni hillomunkista on hieman muunneltu, omalla tyylillä tehty.




Itse munkki on ommeltu ompelukoneella. Haukkausjälki ja hillo on neulottu munkkiin käsin.

Tuo haukkausjälki munkkiin ei ollutkaan mikään ihan itsestäänselvyys. Vaati aika monta yritystä ja erehdystä ennenkuin kuvissa olevaan lopputulokseen pääsin. Uskokaa tai älkää, mutta näissä munkeissa vaalea osa on ommeltu pullan päälle - ainoa tapa, jolla sain haukkauksen edes hieman realistisen näköiseksi.




Haukkausjälki on siis tehty munkkiin vasta jälkikäteen. Miten tein haukkauksen?

Tein ruskeasta munkista ensin hieman epämuodostuneen, ajatellen sitä, että siitä tulisi olemaan pala pois. Vasta tämän jälkeen otin valkoisen huovan esiin ja aloin miettiä haukkausjälkeä.

Haukkauksen tein liimamalla valkoisen palan munkin pintaan ja tikkaamalla sen kiinni ruskeaan munkkiin. Tikatessani haukkausjälkeä taittelin munkkia sormissani niin, että sain vaalean osan menemään ruskean sisään. Näin vaikutelma on se, että vaalea osa on munkin sisäosaa - se ei näytä munkin päälle lätkästyltä vaalealta huopapalalta.




Päälle piti totta kai ripotella sokerit. Sokerina olen käyttänyt pieniä valkoisia helmiä sekä läpinäkyvää lakkaa, jolla saa aikaan vesimäistä jälkeä. (Samaa ainetta käytin muun muassa näissä tomaateissa.)

Pakkasin valmiit munkit sellofaanipusseihin. Lopputuloksesta tuli niin hyvä, että taidan lähteä sarjatuotannon tielle.




Pullavaa iltaa! 

Sep 16, 2011

Huopajäätelö, kun oikeaa ei ole

Muistelen mennyttä kesää. 

Kesällä oli mansikat ja herneet, nyt on Rainbown pakastevadelmat. 
Kesällä oli laituri ja pikkukalat, nyt on pakasteseiti pakkasessa.
Kesällä oli fillarointi keveässä tuulessa, nyt on naamaan piiskaava kaatosade.
Kesällä oli jäätelötuutti kiskalla, nyt kaikki ruuat lihottavat.





Tämä jäätelö on tehty huopakangasta ja villaa yhdistämällä.

Vohvelin olen tehnyt huopakankaasta ja ruskeasta hahtuvasta. Vohvelin alaosaan neuloin ja liimasin ristikon, joka on tehty ohuista huopasuikaleista.

Vohvelin yläosassa olevat kaksi tummempaa rinkulaa ovat hahtuvaa. Rinkulat on muotoiltu ruskean langan avulla muistuttamaan aidon jäätelön vohvelireunaa.



Tein ensin vohvelin. Kun se oli muodossaan, täytin sen vanulla.





Valkoisen jäätelön neulahuovutin villasta. Jäätelön pinnan tein valkoisesta hahtuvasta, sillä näin sain siitä sileämmän ja jäätelömäisemmän. Lopuksi neulahuovutin keltaisen hillon.



Aikaa jäätelöön kului noin tunti. Vohvelin teko oli mukavan hidasta, samoin jäätelön viimeisteleminen.

Lopputulos muistuttaa kiusallisen paljon kesästä.


Sep 1, 2011

Juustohampurilaiskääreestä penaaliksi


Mistä on pienet juustohampurilaiset tehty?


Transrasvoista,
soijalesitiinistä,
 hydrolysoidusta tärkkelyksestä,
glukoosifruktoosisiirapista,
proteiinihydrolysaatista, 
elimistölle haitallisista omega3:n ja 6:n suhteista...

Niistä on pienet juustohampurilaiset tehty! 


Pidentääkseni tämän pikaruuan pikaista elinkaarta tein kääreestä penaalin. Jatkoaika juustohampurilaiselle syntyi kristallimuovin, vetoketkun, puuvillakankaan ja vuorikankaan avulla - Husqvarnaa unohtamatta.


Terveellistä torstaita
T. Liisa

Ps. Miksi aina sorrumme näihin??