Nov 25, 2014

Kide-korut lopullisessa muodossaan

Kide-korut ovat valmiit!

Olen tyytyväinen!

Korut löytyvät nyt verkkokaupasta.

Tuntuu jälkikäteen aika hassulta, että mietin näiden aloittamista yhdeksän viikkoa. Työhuoneen seinällä luki teksti muistuttamassa minua siitä, että tekisin mallistoon uudet korut.

Kun vihdoin sain aikaiseksi aloittaa, korujen suunnitteluun käytin lopulta vain vajaan tunnin. Leikkaaja leikkasi ja toimitti korujen raakaversiot minulle muutamassa päivässä. Korujen lopputyöstöön kului joitakin tunteja, ja samoin niiden laittamiseen esille kauppaan.

Aloittamisen tuskailuun meni yhdeksän viikkoa.




Tuon yhdeksän viikon pähkäilyn olisi tietenkin voinut käyttää viisaamminkin.

Olen kuitenkin nyt tosi iloinen, että korut ovat vihdoin myynnissä!

Facebookin puolella juhlimme tuhannen tykkääjän ylittymistä.

Tämän viikon ajan sujauttelen yllätyksiä kaikkiin tilauksiinne! 


Nyt työhuoneelle!


Nov 24, 2014

Kannattiko jahkailla?


Kide-korut saapuivat leikkaajalta!

Korut näyttävät jo nyt tosi hyviltä, vaikka ne ovat vasta "raaka-aineena". Olen erikoisen tyytyväinen korujen muotoon. Leikkausjälki on myös äärimmäisen siisti. Jännitin näiden kanssa, että toimivatko oikeassa elämässä. Kyllä toimivat!

Kannattiko siis vetkutella? No, ei kannattanut.

Kirjoitin muutama päivä sitten aloittamisen vaikeudesta ja jahkailusta. Postaus käsitteli näiden korujen syntyä, mutta vielä enemmän taipumustamme siirtää ja lykätä asioita. Kannattaa lukaista, jos kaipaat herättelyä toimintaan! 

Seuraavaksi lähden työhuoneelle. Maalaan nämä ja viimeistelen pinnan. Liitän ketjut ja koukut sekä tarkistan korut yksitellen.

Lopuksi pakkaan korut kauniisiin laatikoihin ja asetan hyllylle. Seison parin metrin päässä hyllystä ja katson, että pino on varmasti luotisuora.

Nov 20, 2014

Verkko, johon ehkä hukkuu

Yrittäjän pitäisi kuulemma rakentaa "tiheä verkko" nettiin.

Yep, olen yrittänyt!

Perustin sivun liisatuimala.com. Sieltä on linkki verkkokauppaani. Sieltä on linkki myös Öljyisiin Lintuihin sekä muutamiin koruihin.

Myös uudet kortit saivat oman linkkinsä.

Siellä on linkit myös Nousevan Myrskyn Facebookiin ja tänne blogiin.

Blogista taas on linkit liisatuimala.comiin sekä verkkokauppaan.










Blogista on linkki myös Nousevan Myrskyn Facebookiin ja Pinterestiin.

Pinterestistä on linkki kauppani englanninkieliselle puolelle.

Nousevan Myrskyn Facebookista on linkki Nousevan Myrskyn kotisivuille sekä kauppaan.

Sitten minulla on myös henkilökohtainen Pinterest-sivu, josta on linkki liisatuimala.comiin.

Linkkejä on myös lisää.

(Kuvan lakritsipussi ei liity tapaukseen.)


Nov 19, 2014

Deadline

Kello on tasan 11:22.

Päätän, että tämän blogipostauksen tulee olla valmis tasan kello kahdeltatoista.

Minulla on aihe valmiina ja pari ideaa, mutta muuten olen tämän juttuni kanssa vielä täysin hukassa.

Miksi asetan itselleni deadlinen?


Kiiruhtamalla paras tulos?

Olen huomannut, että kiiruhtaminen saattaa tuottaa laadukkaampia tuloksia kuin asioiden pyörittely ja vatvominen.

Usein ajatellaan, että "on hyvä antaa asioiden hautua".

Kyllä varmaan, mutta yritystoiminnassa on myös kyettävä toimimaan.

Tästä asiasta Jari Parantainen kirjoittaa blogissaan. Kannattaa tsekata mielenkiintoinen kirjoitus!

Tajusin deadlinien merkityksen eilen.

Minulla on ollut yli kaksi kuukautta työhuoneen seinällä teksi "Suunnittele uudet korut!"

Olen katsonut tekstiä arviolta yhdeksän viikkoa ja tuskastunut tämän tekemättömän asian kanssa saman aikaa. En ole saanut itsestäni irti mitään. Aloittaminen on tuntunut vaikealta ja tuskalliselta.

Olen kuluttanut lukemattoman määrän energiaa keskeneräistä työtä murehtiessani.

Tavoite oli kyllä mielessäni: Suunnittelisin graafiset korut, joiden nimi tulisi olemaan "Kide". Mitään konkreettista en kuitenkaan ollut tehnyt asian eteen. Kieriskelin vain olotiloissani. "Pitäisi aloittaa..." "Pitäisi kyllä jo kohta tehdä tuoki homma pois päiväjärjestyksestä..."

Eilen päätin tarttua toimeen. Koska en halunnut käyttää korujen suunnitteluun kohtuuttomasti aikaa, asetin itselleni aikarajan. Päätin, että korujen tulisi olla valmiit noin 40 minuutin päästä, jolloin kello olisi tasan yksi.

Miten kävi?

Tässä näette lopputuloksen:

Mallit koruista lähtivät leikkaajalleni saman tien.

Tässä vielä kuva kaulakorusta:



Nämä leikataan suomalaisesta puulevystä.

Maalaan korut itse. Värinä tulee olemaan ainakin musta (mikäs muukaan!) ja mahdollisesti myös valkoinen. (Kun lumi tulee, alan intoilla valkoisesta.)

Vielä ei ole täyttä varmuutta siitä, että toimivatko korut myös livenä. Joskus saattaa nimittäin käydä niin, että jokin viiva tai aukko on väärän kokoinen. Kenties koru ei laskeudukaan siten, kuin olin kuvitellut.

Korut valmistuivat seitsemän minuuttia yli sen, mitä olin itseni kanssa sopinut. Heitto oli kuitenkin niin vähäinen, että hyväksyin sen.

Mitä tästä kaikesta voidaan oppia?

Jos olet suunnittelemassa yritystoimintaa, on erittäin hyvä, jos opit johtamaan itseäsi. Olet itse itsesi pomo ja samanaikaisesti alainen.

Asioiden puntaroiminen, pohtiminen ja analysointi saattavat kaikki olla pohjimmiltaan ajanhukkaa. Tottakai asioita pitää miettiä, mutta ymmärtänet pointtini.


Lopuksi

Olen Kide-koruihin super tyytyväinen. Jaksan edelleen ihmetellä sitä, miksi tuhlasin yhdeksän viikkoa aikaani aloittamisen vaikeuden tuskailuun. Nuokin korut olisivat jo myynnissä, jos olisin tarttunut hommaan edes neljännen viikon kohdalla. Älytöntä.

Vanha sanonta kuuluu: Työn tekeminen kestää niin kauan, kun siihen on aikaa käytettäväksi. Jokainen tietää tämän omakohtaisesti kun puhutaan vaikka tenttiin valmistautumisesta tai lopputyön tekemisestä.

Kyky asettaa itselleen deadlineja on kultaa!

Nov 18, 2014

Maalaus tiivistyneessä muodossa

Eilen oli taas yksi työni nautittavimmista hetkistä.

Hain postikortit painosta!

Tässä näette Usra-kortit!
Suurin tyydytys työssäni tulee siitä, kun valmis tuote on käsissäni. Tällä kertaa valmis tuote on postikortti.

Kortin kuvituksena toimii maalaus, jonka maalasin viime kesänä. Alkuperäinen teos on maalattu puulevylle, ja sen mitat ovat 60 x 70 cm.

Nyt käsissäni on kortti, johon on tiivistynyt oma ideani taulusta minikoossa.

Kortit on tarkoitettu korujen kaveriksi. Asiakkaani kaipaavat persoonallista korttia, kun he ostavat koruja lahjoiksi ystävilleen.

Aijon lähetellä näitä myös itse tärkeimmille ja rakkaimmille henkilöille.

Katso kortit täältä!



Nov 10, 2014

Oikean suunnittelijan silmät ehkä itkevät verta

Sen lisäksi että minulla on maalausharrastus, puuhastelen kaikkea muutakin hyödyllistä ja hyödytöntä omaksi ilokseni.

Yksi päämäärätön projektini on ollut vireillä jo muutaman kuukauden ajan.

Väsäilen omaa henkilökohtaista nettisivuani, www.liisatuimala.comia.




Alalla, jolla työskentelen, on viisainta pitää nettipresenssi edes osapuilleen kunnossa.

Jos nimeäni googlataan, henkilön on minun näkökulmastani parempi päätyä omille kotisivuilleni kuin ala-asteen korkeushyppytuloksiin tai Satakunnan Kansan juttuun, joka kertoo Porin pyöräteiden routavaurioista.

Sivu toimii eräänlaisena portfoliona ja CV:nä. Minulla on nyt kanava, jonka kautta voin tuoda esiin niitä asioita, joiden haluan päätyvän esimerkiksi potentiaalisten yhteistyökumppanien tietoisuuteen.




Koska pidän kaikesta visuaalisesta, minusta on suorastaan kivaa miettiä fontteja ja väriyhdistelmiä sivulle.

Vaikka kutsun projektiani päämäärättömäksi, se ei suinkaan tarkoita sitä, ettenkö haluaisi tuon kehittyvän joksikin. En vain vielä tiedä, miksi. En ole toistaiseksi asettanut sivustolle mitään suuntaa. Annan sen elää omaa elämäänsä. Sivulla on lupa muotoutua minkälaiseksi tahansa.
On todella vapauttavaa tehdä jotakin ilman deadlineja tai tavoitteita. Teen sivustoa eteenpäin kun huvittaa, ja jos ei huvita, en tee.

Voi tietenkin olla, että kaikki tämä (tämän blogikirjoituksen kirjoittaminen mukaanlukien) on prosessointia, jonka seurauksena tuosta vielä syntyy jotakin.

Ideoita, miten sivua voisi kehittää?



Miten tämä onnistui?

Lopuksi sinua ehkä kiinnostaa, miten koodaustaidoton amatööri - eli minä - on saanut sivuston aikaiseksi.

Käytin ilmaista ohjelmaa. Tein sivun Wixillä.

Noin kympin kuukausimaksulla sain mainokset pois. Samalla rahalla sain liitettyä oman verkkotunnuksen, liisatuimala.comin, ohjautumaan sivuun. Osoitteen ostaminen maksoi sekin jonkun kympin, ja sen pystyi tekemään kätevästi sivun luomisen yhteydessä.

Mutta palatakseni vielä otsikon teemaan.

Minun on turha edes yrittää esittää, että sivuni olisi jokin nettisuunnittelun taidonnäyte. Oikeiden suunnittelijoiden silmät itkevät parasta aikaa todennäköisesti verta.

Jos suunnittelet yrityksellesi virallisia kotisivuja, saattaa olla viisaampaa kääntyä koodaustaitoisen ammattilaisen puoleen. Nousevan Myrskyn kotisivun sekä verkkokaupan teki Olbedesign. Se tietenkin maksoi jotakin, mutta Ollin ansiosta minun ei tarvitse pelätä, että räjäytän sivun palasiksi.


Nov 5, 2014

Nimesi karttaan?

Haluatko nimesi Nousevan Myrskyn maailmankarttaan?

Ai mihin?

Tsekkaa tämä -->



Nousevalla Myrskyllä on nyt oma maailmankartta, johon kerään sijainteja.

Missä olit korun kanssa?

Kotona vai kenties reissussa?

Lähetä minulle kuva itsestäsi korun kanssa. Liitä mukaan lyhyt tarina siitä, missä olit ja mitä tapahtui.

Kuvasta tulee ilmetä koru sekä sijainti. Olitko Eiffeltornin juurella? Vapaudenpatsaalla? Alpeilla? Vai kenties Jyväskylän Keljon ostoskeskuksessa?

Kerään tarinoita, sijainteja ja kuvia koruista maailmalla.

Kuvat ja tarinat voi lähettää osoitteeseen info@nousevamyrsky.fi.

Julkaisen kuvia ja tarinoita Nousevan Myrskyn somessa.

Palkitsen säännöllisesti mielenkiintoisimpia tarinoita ja sijainteja!


- - - - - -


Pssst...Idean karttaan sain Tuplaamon julkaisemasta Tuloksen Tuplaus Kirjasta. Sovelsin idean sopimaan omaan yritykseeni. Suosittelen kirjaa kaikille yrittäjille sekä yritysten markkinointiväelle.

Oct 31, 2014

Pään tyhjennys

Luin äsken Hesaria ja ahdistuin. Herkkääkin herkempi mieleni koki järkytyksen, kun luin otsikoita ebolasta, perheväkivallasta, talouskriisistä sekä kolareista.

Olen usein todennut, että uutisia ei kannattaisi muuten ollenkaan seurata.

Miksi sitten luen noita uutisia? "Koska sivistynyt ihminen seuraa aikaansa".

Pah! Enkö voi vain sulkeutua punaiseen mökkiini takkatulen ääreen ja unohtaa kaikki?










Maalauspuuhissa saan kaipaamaani rentoutusta.

Maalatessa vaivun flow-tilaan. Ajantajuni katoaa. Se on hyvä merkki, ja maalatessa kellon viisarit tosiaan pyörivät hypnoottisen tasaisesti ympäri ja ympäri.

Neljä tuntia... Viisi tuntia... Kuusi tuntia...

Tässä tilassa en tunne nälkää tai janoa. Nälkä iskee vasta, kun nousen ylös ja pesen pensselit.







Maalaaminen tarvitsee tilaa. Siis tilaa elämässä.

Vaikka maalaaminen olisi oiva pakokeino arjen kaaokselta, pensselit pysyvät laatikossa, jos elämä on täynnä kaikkea jo muutenkin. 

Maalaaminen todellakin tarvitsee aikaa ja tilaa.